Virpi Hämeen-Anttilan uusin romaani Muistan sinut Amanda (Otava 2008) on napannut nimensä Victor Jaran lausta Te recuerdo Amanda. Laulussa lauletaan Leveä hymy, sade iholla / ei merkitse mitään, pian on kanssasi / hän, hän, hän, hän, viiden minuutin ajan /elämä on ikuinen viiden minuutin ajan (suomennos napattu romaanin lopusta, suomentajaa ei ole mainittu). Tämä voisi olla kirjan yhden teeman kiteytys - jokin vuosikymmeniä sitten koettu muutaman vuoden aika on niin merkittävä, että se tavalla tai toisella määrittää kokijansa ja osin näiden lastenkin elämää.

Kirjan toinen päähenkilö on arkisessa avoliitossa elelevä Markus Valo, historian ja filosofian pätkätöitä tekevä opettaja, joka haaveilee väitöskirjan kirjoittamisesta. Hän saa kolmikymppisenä tietää juuri ennen äitinsä kuolemaa, ettei hänen isänsä olekaan kuollut. Äiti antaa Markukselle tehtäväksi etsiä isänsä ja kertoa, että äiti-Tuire on antanut isä-Juliukselle anteeksi. Anteeksi mitä, sitä äiti ei kerro. Sankarin sädekehän saanut isä, vasemmistolainen toimittaja ja poliittinen toimija, ei olekaan kuollut Afrikassa vaan elää uuden henkilöllisyyden turvin jossain päin maailmaa. Mikä on saanut Juliuksen vaihtamaan nimeä ja maata, onko hän ollut agentti, opportunisti vai petturi? Markus alkaa etsiä isäänsä ja etsii tietoja ja totuutta isänsä elämästä tämän vanhojen ystävien Irmeli, Arto ja Kati Kairan luota. Kaikki ovat olleet erittäin kiintyneitä Juliukseen, mutta jokaisella on Juliuksesta ja 1970-luvun vasemmistolaisuudesta oma totuutensa. Taistolaispoliitikko-Irmeli, Lappiin erakoitunut Arto ja Italiassa asuva taiteilija-Kati näkevät Juliuksen toiminnan ja vakaumuksen eri tavoin eikä Markus tiedä kenen totuus on oikea.

Toinen päähenkilö on myös vasemmistolaisesta perheestä tuleva Noora Sinisalo trubaduurirunoudesta ja hovirakkaudesta väitöskirjaa valmisteleva opiskelija. Nooralla on vahvan aistillinen suhde naimisissa olevaan mieheen, johon hän haluaa ottaa etäisyyttä. Nooran lähtee opintomatkalle Ranskaan ja Italiaan. Italiassa Noora ja Markus tapaavat ja tapaamisella suuri vaikutus varsinkin Markuksen elämään.

Muistan sinut Amanda on minusta hyvin mielenkiintoinen teos. En osaa arvioida kuinka oikeaan osuvaa vasemmistolaisuuden ja 1970-luvun käsittely kirjassa on, mutta nähdäkseni monipuolisia tulkintoja ajasta ja sen vaikutuksista ihmisiin sekä nimenomaan vasemmistoaktiiveina toimineista ihmisistä Hämeen-Anttila tekee. Aikaa valotetaan monissa keskusteluissa, joita Markus ja Noora eri ihmisten kanssa käyvät.

Perinteisen romanttista rakkautta kirjassa edustaa Noora, jonka oma rakkauselämä osin rinnastuu hänen tutkimaansa hovirakkauteen. Nooran kautta teokseen tulevat mukaan myös yliopisto- ja tutkimusmaailmat. Nooran pohdintoja tutkimusaiheestaan oli kiinnostavaa lukea, oli aivan kuin Hämeen-Anttila olisi ympännyt romaaniin mukaan jonkin itseään kiinnostaneen aiheen.

Laajat ja syvälliset keskustelut erottavat Hämeen-Anttilan romaanin varsinaisesta hömppäkirjallisuudesta. Ei Muistan sinut Amanda -romaania vältämättä tarvitse kategorisoida, mutta jos jonkin määreen sille antaisin, niin sitten keskusteleva lukuromaani. Joissain kritiikeissä on taidettu toivoa romaanin tiivistämistä, mutta minä en sitä kaivannut. Arvostan sitä, että Hämeen-Anttila uskaltaa antaa keskusteluille paljon tilaa eikä rakenna romaanejaan tiuhan vaihtuvarytmisiksi. Minä viihdyin hyvin tämän romaanin parissa, se oli kiinnostava ja ajatuksia herättävä.

Jos Muistan sinut Amandan jälkeen haluaa lukea lisää 1960-70-lukujen vasemmistolaisuudesta lukuromaanin muodossa, niin kannattaa tarttua esimerkiksi Riitta Vartin kirjasarjaan Sun lapsuutes (Kirjayhtymä 1990), Pispalan enkeli (1991), Nuoruuden yliopistot (1992) ja Naaraan aika (1993). Nuoruuden yliopistot käsittelee Tampereelta Helsinkiin muuttaneen nuoren naisen elämää vasemmistolaisissa opiskelijaporukoissa.

- Tuima