Salla on lukupäiväkirjassaan ahkeroinut hömpän parissa jo pidempään ja hän lähetti Hömpän helmien toimitukseen ryppään linkkejä, joiden kautta pääsemme tutustumaan hänen pioneerityöhönsä. Sallan kirja-arvostelut ovat kriittisiä, hauskoja ja genreä ilkikurisesti kunnioittavia. Judie Deverauxin Ylämaan laulun arvostelusta nappasin tähän postaukseen Sallan luonnehdinnan kyseisen tyylilajin nyrkkisäännöistä, joita noudattamalla nainen kuin nainen voi kokea elämää suuremman rakkaustarinan, mitäpä tuumitte tästä, tunnistatteko genren?

1) Kun tutustut mieheen, on parasta vihata häntä silmittömästi alusta alkaen. Haukkuminen, kiukuttelu, vastustaminen henkeen ja vereen ja tarvittaessa jopa fyysinen väkivalta ovat taattuja keinoja saada miehen rakkaus heräämään.

2) Seksiä on kahta lajia. Väärän miehen kanssa se on niin kamalaa, että on parempi tehdä itsemurha kuin joutua kokemaan sellaista. Oikean miehen kanssa se on niin ihanaa, että taivas räjähtää. Niin, ja jos on menettää neitsyytensä jollekin muulle kuin Tosirakkaudelle, ei ole enää mitään mahdollisuutta kokea Tosirakkautta.

3) Kuka tahansa mies voi pelkästään yhden tapaamiskerran perusteella alkaa himoita naista niin silmittömästi, että naisesta tulee hänelle läpi elämän ulottuva pakkomielle (Hmm, tämähän on valitettavasti hieman liian todenmukaista, päätellen kaikista näistä "mies-surmasi-exänsä" -uutisista.)

4) Kun haluat toimia miehesi parhaaksi, on mahdollisimman epälooginen käyttäytyminen paras ratkaisu. Tämä on näistä säännöistä tärkein ja se lähestulkoon riittää kattamaan kaikki edellämainitut säännöt sekä kaikki vähäisemmät säännöt näiden lisäksi.

Salla toteaa: Kun otetaan huomioon, että tätä kirjallisuuden lajia lukevat erityisesti nuoret naiset ja tytöt arviolta 12 ikävuodesta alkaen, voidaan epäillä, että tyylilaji vääristää nuorten tyttöjen mielikuvaa ihmissuhteista yhtä paljon kuin se ns. oikea porno vääristää poikien. Pitäisikö hömppäromantiikka rajata vain medialukutaidon perusdiplomin suorittaneiden naisten luettavaksi? Eikö valtiovallalla ole mitään sanottavaa aiheeseen?!

Lisää arvioita Jude Deverauxin kirjoista ja muusta kutkuttavasta hömpästä löytyy allaolevista linkeistä:
http://sbrunou.blogspot.com/2007/02/jude-deveraux-suloisia-valheita.html
http://sbrunou.blogspot.com/2007/01/jude-deveraux-ylmaan-laulu.html
http://sbrunou.blogspot.com/2006/07/jude-deveraux-villiorkidea.html

Marian Keyesin kirjat ovat inspiroineet Sallan kirjoittamaan mm. näin:

"Viihdyttävä viihde on
omituisen harvinainen laji. Ainakin mitä tulee naisille suunnattuihin
romanttisiin viihderomaaneihin. Suurin osa genren tuotoksista on
älyllisesti niin aliarvioivaa bullshittiä, että niitä lukiessa tulee
lähinnä vihaiseksi eikä viihdy yhtään. Tietenkään viihdekirjojen ei
tarvitse antaa lukijalleen yhtä haastavia älyllisiä ponnisteluja kuin
vaikkapa numeerisen analyysin opiskelu, mutta ei kirjoja lukiessaan silti
tarvitsisi joutua epäilemään, että niiden kohderyhmänä ovat tavaamaan
oppineet gorillat.

Siksi kirjojen ystävä ilahtuu vilpittömästi joka kerta, kun tutustuu
sellaisiin kirjoihin, jotka viihdyttävät häntä: ovat mukaansatempaavia
eivätkä tylsiä, romanttisia mutta eivät ällöimeliä, hauskoja mutta eivät
mukahauskoja."

Keyesin kirjojen arvostelut löytyvät alla olevista linkeistä.

http://sbrunou.blogspot.com/2007/04/marian-keyes-anybody-out-there.html
http://sbrunou.blogspot.com/2006/04/marian-keyes-watermelon.html

Kaari Utriosta Salla kirjoittaa:
"Utrio painii ihan eri sarjassa kuin monet muut "historiallisia romaaneja" kirjoittavat kirjailijat. Hänen teoksissaan historiallisuus ei ole päälleliimattu koristekuvio, vaan villakoiran ydin, se perusasetelma jonka päälle kaikki muu rakentuu."

http://sbrunou.blogspot.com/2006/10/kaari-utrio-porvarin-morsian.html
http://sbrunou.blogspot.com/2006/03/kaari-utrio-isabella.html

Rauha S. Virtasen tyttökirjat ovat myös päässeet hömppäosastoon:
"Nämäkin "tyttökirjat" ovat sellaisia, jotka sopivat ihan kaikille - tytöille ja pojille, lapsille ja aikuisille."

http://sbrunou.blogspot.com/2006/11/rauha-s-virtanen-tuntematon-selja.html

"Jossakin haastattelussa Rissanen kertoo, kuinka hän ensimmäisten kirjojensa ilmestyttyä luuli, että hänen kirjansa ovat ihan tavallisia kirjoja, mutta sitten alkoi se leimojen iskeminen: viihdettä, viihdettä."

http://sbrunou.blogspot.com/2006/08/pirjo-rissanen-posliiniht.html

Eira Pättikangas:
http://www.corded.org/~brunou/pattikangas.pdf

No niin, tässäpä teille tutustuttavaa. Mutta mitä sanotte, vääristääkö viihde tyttöjen maailmankuvaa? Minusta oli kiinnostavaa, että ajatus, joskin leikillisessä muodossa, pilkahti näissä arvosteluissa. Onko siinä siis jotain perää? Ja kenen älyllisen tason mukaan pitäisi kirjat kalibroida? Mikäli ei juuri lukemaan oppineiden gorillojen, niin kenen sitten ;-)

-Kirsti