Ei siinä häpeämistä olekaan. Lajityyppi on vain liikaa sorsittu ja sormella osoiteltu. Väärin, väärin, väärin... Kirja ottaa lukijansa, ja kirjat opettavat lukijaansa lukemaan.

Tiedoksi harrastajille brittiläinen
Romanttisen kirjallisuuden seura:
http://www.rna-uk.org/index.php?

Että on sitä muuallakin kuin Hömpän helmissä ymmärretty, että laji ansaitsee omat sivunsa ja seuransa!

Sieltä löytää vakuuttavia lukuja siitä, kuinka suosittua romanttiset kirjat ovat, kuinka paljon niillä on lukijoita. Että kun Bridget Jones on myynyt jo miljoona kappaletta, ja Cecilia Ahern vuodessa hieman alle 400.000 yhtä kirjaa ja että suosittu viihdekirjailija voi viikossa myydä 10.000 kirjaa... niin eikö se jo todista, miten haluttuja, tarvittuja ja iloa tuottavia nämä kirjat ovat.

Kyllä vain. Olisi kiva tietää jotain suomalaistenkin romaanien myyntiluvuista. Eivät taida olla hurjia, paitsi ehkä muutaman kohdalla.

Olen sanonut ystäville että jos vielä käytän sanontaa "vain viihdettä" niin minut saa sulloa pää edellä lähimpään roskikseen. Tästä lähtien luen V.C Andrewsini pää pystyssä (lukeeko tämän blogin lukijoista kukaan Andrewsia??)

Löysin muuten Myyrmannin divarista aarteita - Femina-kirjoja, joita luin noin 30 vuotta sitten, 50 snt kappale. Se että muistin joitain tarinoita ja henkilöhahmoja näin monen vuoden jälkeen, puhunee puolestaan.

Ei lukemisiaan kannata hävetä, eikös tärkeää ole se, että lukee?

Haluaisitko kirjoittaa tänne Andrewsista? Minulle hän on tuttu vain nimenä ja kirjankansina.

V.C: Andrews kuulostaa tutulta nimeltä, mutta mitään hänen kirjojaan en ole tainnut lukea. Arviota hänen kirjoistaan kehiin vaan, jos ekspertti olet. :)

...Katsoin wikipediasta tarkennusta, ja siellä määritellään hänen tyyliään näin: "Tyypillisiä juonenkäänteitä ovat insesti sisarusten välillä, ja kehitystarina rääsyistä rikkauksiin." Öh? Insestikirjoja?

Lisäksi alkuperäinen kirjailija kuoli 1986, mutta kuolinpesän palkkaama haamukirjoittaja näkyy kirjoittaneen jopa enemmän teoksia kuin alkuperäinen itse.

Guardianin artikkelin koin valaisevana:

http://www.guardian.co.uk/weekend/story/0,3605,605047,00.html#article_continue

En ole ihan varma, haluaisinko tällaisia kirjoja lukea, mutta odotellaanpa jos Reine perustelee hyvin, miksi näihin kannattaisi tutustua... :)

Tuima, kirjoituksessasi oli pieni selittelyn maku.
Hömpässä ei ole mitään häpeämistä! Siitä voi nauttia ihan vapaasi, ilman että siitä pitää tehdä työtä. Minä luen hömpää eli viihdettä ihan vain huvikseni. Paljon, usein ja nautinnolla!

Tarkoitus olikin käsitellä mahdollista häpeää ja silloin selittelyltä ei voi välttyä. Oikeasti en ole hömppää hävennyt, mutta selityksiä kyllä riittää jostain kumman syystä :)

Minusta Hömpän helmet on mukavalla tavalla nostattanut minun(kin?) käsitystä ns. hömpästä. En enää ole niin kammoinen tuota ns. hömppää kohtaan, vaikken tunnustakaan sitä paljon lukevani.

Onhan "hömpässäkin" eroavaisuuksia: pitäisi vain löytää se omanlainen "hömppä". :) Sitä paitsi olenhan minä ollut hömpän suurkuluttaja nuorempana: Harlekiini-sarjaa on tullut luettua ja Netta Muskettia ja paljon muuta.

Olen muuten lukenut muutaman V.C. Andrewsin kirjan. Ei ehkä minun tyyliäni, mutta ennemmin sitä pari kirjaa (Turkoosi ja Sydämeni sävel) luki kuin turpaansa otti. Hyllystäkin nuo kirjat löytyvät.

Hmm, mielenkiintoinen määritelmä tuo insesti. Pimeyden kukat taitaa olla tunnetuin Andrews, ja joo, siinä on olosuhteiden synnyttämä rakkaussuhde sisaruksilla jotka ovat olleet teljettyinä ison kartanon ullakkokerroksessa murrosikävuotensa. En minä kyllä menisi insestikirjoiksi noita määrittelemään, se on vähän halolla päähän -leima. Sukutarinoita ne yleensä ovat, samantapaisia teemoiltaan. Tummasävyiseksi hömpäksi minä ne ehkä luokittelisin :).

Pitää muuten tehdä ero alkuperäisen Andrewsin ja pseudo-Andrewsin välillä, Elegian mainitsemat Turkoosi ja Sydämeni sävel olivat jälkimmäistä. Kirjailijan kuoleman jälkeenhän samalla nimellä jatkoi yksi tai useampi haamukirjoittaja.


Tuima, kirjoitan mielelläni Andrewsista, se on niin omaa luokkaansa tässä lajissa. Laitan meiliä

Elegia, sanoit oikean jutun: täytyy tosiaan löytää oma hömppänsä :)

Reine, kiva juttu! Kommenttien ja Sallan lähettämän linkin perusteella Andrewsista saanee paljon irti.

Tuntuu, että romanttisen viihteen vähättely on sisäänrakennettu myös meihin, jotka sitä puolustamme. Kun minua pyydettiin Kritiikin päiville puhumaan siitä miksi romanttista viihdettä ei arvostella kulttuurisivuilla, huomasin ajattelevani, että nyt kun kerrankin pääsen oikein pääkaupunkiin puhumaan eturivin kriitikoille, niin voisinhan minä siellä saman tien puhua jostain tärkeämmästäkin asiasta kuin tästä...

Huomaan myös, että on huojentavaa esiintyä ihmisenä, joka kirjoittaa myös nuorille ja lapsille, ei pelkkää hömppää, vaikka sekin tuntuu tosi tyhmältä. En hyväksy sellaista asennetta itsessäni, mutta se on silti olemassa.

Merkillisen ristiriitainen suhtautuminen asiaan, niin kuin tässä Tuiman postauksessakin. Periaatteessa asenne on reipas ja myönteinen, vaan jokin pieni kivensiru siellä sisimmässä kuitenkin hiertää...

Ehkä minulla se kivensiru tulee siitä, että pidän niin paljon aivan muunlaisesta kirjallisuudesta ja aika ei riitä kaikkeen lukemiseen. Muunlainen tarkoittaa tässä sitä, että usein tärkeämpää minulle on se miten tarina kerrotaan kuin se millainen tarina kerrotaan.

Reine kirjoitti:

"Pitää muuten tehdä ero alkuperäisen Andrewsin ja pseudo-Andrewsin välillä, Elegian mainitsemat Turkoosi ja Sydämeni sävel olivat jälkimmäistä. Kirjailijan kuoleman jälkeenhän samalla nimellä jatkoi yksi tai useampi haamukirjoittaja."

Tämä oli minulle uusi tieto. Mielenkiinnolla odotan juttua alkuperäisestä Andrewsista. Onkohan hänen kirjansa parempia...?

That is why I introduce your guys this louis vuitton business card holder. You might find it adorable and useful as well. About a week before a friend of mine bought a tote handbag with adorable butterfly print allover. She likes the bag very much. I am not that into the large handbag but I like the compact card holder very much.