Hömpännälkään luin vanhan tutun kirjan, Jude Deveraux'n Tunteiden talon. Ja oli taas kerran ihana lukukokemus! Pari kolme kertaa ennenkin olen kirjan lukenut, joten nyt maltoin lukea kiirehtimättä. Tosin lukeminen vei silti mukanaan niin, että luin suurimman osan kirjasta yhden illan aikana.

Tämä on todellista laatuviihdettä - taattua hyvän mielen lukemista, jossa kuitenkin on todellisia tunteita ja tosielämän asetelmia niin paljon mukana, että samaistumispintaa löytyy jokaiselle, vaikka totta kai pinta on kuorrutettu sen verran luksuksella ja mystiikalla, että lukija viihtyy. Kirja kertoo kolmesta nelikymmenvuotispäiväänsä lähestyvästä naisesta, Madisonista, Elliestä ja Lesleystä, jotka kokoontuvat syntymäpäivän aattona kertomaan kuulumisiaan. Kuvankauniista Madisonista piti nuorena tulla malli, sutjakasta Lesleystä tanssija ja älykkäästä ja taiteellisesta Elliestä taidemaalari. Mutta oliko kukaan saavuttanut unelmiaan - ja jos ajassa voisi palata taaksepäin, toisiko toinen yritys onnen?

Deveraux kääntää hömppäkirjallisuuden kliseet taitavasti ympäri. Madison on kultahiuksinen kaunotar, jota katsoessa miehet sekoavat, mutta kauneus onkin taakka eikä etu. Ellie taas on ollut onnekas ja saanut huiman omaisuuden, mutta rikkaus aiheuttaakin paljon huolta ja päänvaivaa, kun petollinen aviomies nylkee hänet putipuhtaaksi avioero-oikeudenkäynnissä. Eikä Lesleystäkään tanssijaa tullut, vaan periamerikkalainen kotirouva, joka leipoo lähiötalossa pikkuleipiä ja koettaa pärjätä välinpitämättömän aviomiehen ja teini-ikäisten lasten kanssa.

Kirjassa seurataan monia aikatasoja, ensin siten, että naiset muistelevat nuoruuttaan. Sitten pistetään pakka sekaisin - naiset tapaavat meedion, joka pystyy lähettämään heidät menneisyydessä taaksepäin ja jokainen saa toisen mahdollisuuden. Kukin käyttää tämän omalla tavallaan.

Pinnan alta löytyy lempeää kritisointia esimerkiksi naisille tyypillistä uhrautuvuutta kohtaan. Jokainen lahjakas nuori nainen on omalla tavallaan hukannut lahjansa miehen vuoksi. Madisonista oli tullut halvaantuneen, kiukkuisen aviomiehen omaishoitaja. Ellie yritti tasoittaa tietä lahjakkaan, mutta itseään väärinymmärrettynä pitävän muusikkomiehen tieltä ja Lesley oli päätynyt naimisiin ensimmäisen lukioaikaisen poikaystävänsä kanssa ja pohti, olisiko nuorena pitänyt hankkia edes hieman muita kokemuksia. Samoin Deveraux leikittelee Ellien kohdalla kirjailijakliseillä: millaista on nousta Amerikassa huiman suosituksi bestseller-kirjailijaksi, miten taas käy jos suosion huipulta putoaa yhtä nopeasti alas?

Kirjan suomentaja Leila Koivukangas tekee kohtalaisen hyvää jälkeä, muutamassa kohdassa kieli hieman onnahtaa. Aivan hyvin tämän voisi lukea englanniksikin, kirja on ilmestynyt alun perin vuonna 2001 nimellä "Summerhouse". Vuonna 2008 on näköjään julkaistu eräänlainen jatko-osa, "Return to Summerhouse", jossa on kylläkin eri päähenkilöt mutta sama idea kolmesta menneisyyteen lähettävästä naisesta. Amazon.comin lukija-arvostelut olivat suurimmaksi osaksi hieman pettyneitä, joten en taida hinkua mitenkään kiireellä tuota jatko-osaa lukemaan. Tätä Tunteiden taloa sen sijaan voin suositella enemmän kuin lämpimästi sydämeenkäypää lukemista kaipaaville!


- Salla Brunou (Julkaistu alunperin Sallan lukupäiväkirjassa 5.8..2009)

Pitkästä aikaa tuli luettua ihanaa Deveraux'ta. "Tie unelmiin" on alkuperäisnimeltään Eternity, ilmestynyt vuonna 1992, suomennettu 2007. Deveraux'in kirjoissa seikkailevat usein Montgomery-nimiset sankarit ja sankarittaret. Sukutarinoiden kronologista järjestystä voi tutkailla vaikka täällä. "Tie unelmiin" sijoittuu 1800-luvun Amerikkaan, tosin Deveraux'n romaanit eivät ole historiallisia samassa mielessä kuin vaikka Kaari Utrion, vaan historiallisuus on pelkkää kehystä. Nautinnollista luettavaa ne silti ovat. Tässä kirjassa Deveraux hieman kiertää ja muuntelee hömppäromantiikan perinteisimpiä kuvioita, saaden näin uusia vapauksia kerrontaan.

Ensinnäkin, yleensä romanssi huipentuu vasta aivan kirjan loppumetreillä avioliittoon. Tässä kirjassa mennä paukautetaan heti naimisiin ja vieläpä uusperhekuvioon. Kaunis, rikas ja hemmoteltu Carrie Montgomery rakastuu Joshua Greeneen tämän avioliittotoimistoon lähettämän valokuvan perusteella, ja hankkiutuu naimisiin tämän kanssa etänä. Hän matkustaa postivaunuilla Joshuan luokse varmana siitä, että tämä hurmaantuu hänen lumovoimastaan. Kiitettävän päätön juonikuvio siis!

Toisekseen, sankaritar on usein hento, herkkä, avuton, ja ylipäätään äärinaisellinen, ja sankaritar taas on maskuliinisuuden perikuva. Tässä kirjassa asetelma käännetään päälaelleen: kahden pienen lapsen isä Joshua viljelee yksin pientä maatilaa, ja hän toivoi avioliittotoimiston välittävän hänelle vaimoksi riuskan työihmisen. Koska yläluokkainen Carrie ei osaa edes tiskata, Joshua halveksii häntä ja tekee selväksi että odottaa vaimolta fyysistä työpanosta maatilan töihin. Carrien ulkoinen viehätysvoima ei siis riitäkään! Virkistävää vastakkainasettelua.

Joshuan lapset ovat myös poikkeus - yleensähän varsinkin historiallisissa ympäristöissä kuvatuissa hömpissä ei uusperhekuvioilla leikitellä. Kirjassa esiintyy myös Carrien veli Ring, ja netin perusteella hänen tarinansa kerrotaan kirjassa "Laakeripuu". Tosin Book Studion julkaisemana tuo pokkari on ilmestynyt vuonna 1991, mahtaakohan siitä olla tuoreempaa versiota kaupoissa? Tosin onneksi Deveraux'ia voisi varmasti kokeilla lukea myös englanniksi, eiköhän hömppänautinto sujuisi hyvin alkukielelläkin.

Kuitenkin, näistä hömppäasetelmien hämmentämisestä huolimatta "Tie unelmiin" on hieman välityön oloinen kirja Deveraux'lta. Parhaita romantiikkapaukkuja ei tässä käytellä. Huomattavasti enemmän draivia oli vaikka eräässä suosikki-Deveraux-romanssissa, "Ylämaan lumous". Tehtävänsä kirja kuitenkin täytti mainiosti: se oli nopealukuinen, humoristinen, viihdyttävä ja ah niin romanttinen teos.

- Salla Brunou (Julkaistu alun perin Sallan lukupäivkirja -blogissa 17.2.2009)