Sen jälkeen, kun olin lupautunut kirjoittamaan jostakin naistenviihteen teoksesta, olin aika nopeasti huomaava, ettei tehtävä ollut aivan helppo. Vaikka, yhtäältä se oli sitäkin, alekoreista tämän genren kovakantisen kirjan saattoi hankkia 2,5 eurolla, siis silkoilla suola- hm- sokerirahoilla. Niinpä tartuinkin melkoisen innon vallassa erääseen tällaiseen löytöön, vanhaan tuttuun nimeen, uskoen tekijän nimekkääseen taitoon. Ikävä kyllä, seurauksena olikin lyhyehkö Mein Kampf, jossa vilpittömistä ponnistelustani huolimatta, totesin tappioni paljon nopeammin kuin Puolan husaarit saksalaistankkien edessä.

Niin ollen aloin tutkailla omaa kirjahyllyäni erityisen kriittisin silmin, epäillen vahvasti, että se ankaran ahdistelun alaisena sinkauttaisi sisuksistaan jonkin ilmiselvän viihderomaanin. Tässä en erehtynytkään. Jo toinen silmäys paljasti Wsoy:n Maailman suurromaanien valepukuun pukeutuneen George Sandin Taiteilijattaren tarinan. Sillä, jos tämä teos kirjoitettaisiin nyt, 2000-luvulla, kustantajan valitsema painosasu olisi täysin toista maata, puhumattakaan mainoslauseista, joissa olettaisin olevan jotakin sellaista kuin "riipaisevan, traaginen rakkaustarina suurten säveltäjien ja uskonsoturien ajoilta".

George Sand ei ollut nimestään huolimatta mies. Päinvastoin, hän oli yksi varhaisista kirjailijattarista, jonka omastakin elämästä riittäisi aineksia vähintään yhteen viihderomaaniin. Hänen oikea nimensä oli Aurore Dupin (1864-1876). Hänen isänsä oli Napoleonin armeijan upseeri, ja suvun aatelisveri juontaa aina Puolan kuninkaaseen August Väkevään. Myöhempi Sand solmi avioliiton paroni Dudevantin kanssa, sai kaksi lasta ja erosi miehestään. Avioliitto oli ollut vaikea, ero sitäkin vaikeampi, ja se jätti tulevan kirjailijattaren jokseenkin puille paljaille kahden lapsen kanssa. Elättääkseen itsensä ja lapsensa Sand ryhtyi kirjailijaksi. Hänen kirjansa saavuttivat nopeasti suuren suosion, sillä kaikissa teoksissaan hän puolusti rakkautta ja intohimoa ainoina tekijöinä, joiden vuoksi oli oikein sitoa ihmisiä toisiinsa. Elämänsä myöhemmissä vaiheissa Sandilla oli suhde runoilija Alfred de Musset'iin ja hänen jälkeensä puolalaiseen säveltäjään Frédéric Chopiniin. Niinpä, tätä lukiessasi voit "taustoittaa" tätä suurta lukuromaania vaikkapa Chopinin romanttisilla pianosonaateilla.

Taiteilijattaren tarina tutustuttaa meidät köyhään venetsialaiseen orpotyttöön, jolla on uskomattoman kaunis lauluääni. Ääni, jolla hän jo hyvin nuoresta hurmaa ihmiset ympärillään, saa heidät itkemään laulunsa kauneudella. Köyhyydestään huolimatta Consuelo saa laulunopetusta kirkkomusiikin saralla, ja hänen lahjakkuutensa johtaa siihen, että hänen opettajastaan tulee Consuelon elinikäinen suojelija. Consuelon loistava ääni tavoittaa myös kreivi Zustinianin, ooppera- ja operettiteatterin omistajan, korvan. Kreivi onnistuu taivuttelemaan tytön laulajiensa joukkoon. Tämä on oleva Consuelon laulajauran alku.


Consuelosta on nopeasti tulossa suuri laulajatähti Venetsian oopperassa. Siellä hän saa ensituntumaa niin taiteilijoiden väliseen kateuteen ja mustasukkaisuuteen, kuin myös heidän välisiinsä rakkausjuttuihin. Myös teatterinjohtaja, kreivi Zustiniani, tahtoisi hänet rakastajattarekseen. Consuelon oma rakastettu, tenori Anzoleto, nuoruudentoveri ja ystävä, jonka kanssa hän oli uskonut menevänsä naimisiin, osoittautuu rakkaudessaan petolliseksi. Consuelon ensimmäinen laulunopettaja ja suojelija pelastaa hänet ahdingosta ja vie hänet mukanaan Wieniin. Matka Venetsiasta Itävaltaan kulkee Karpaattien vuoriston ja Böömin alueen läpi. Myrskysää pakottaa matkalaiset pelastautumaan Böömin ja Baijerin välimaastossa sijaitsevaan Jättiläisten linnaan, jonka omistaa Rudolstadtin aatelissuku. Tämän loistavan aatelissuvun viimeinen vesa, kreivi Albert, omaa ihmeellisen näkijänlahjan. Jo ennen kuin myrskyssä vaeltava laulajatar opettajineen koputtaa heidän linnansa ovelle, Albert on jo kertonut perheelleen, että he ovat pian saava vieraita.

Consuelo, lahjakas, köyhä, puhdassydäminen luonnonlapsi, kohtaa nyt romanttisen sankarin, synkän ja ahdistuksesta kärsivän nuoren miehen, jota hänen laulunsa ja musikaalisuutensa lohduttaa ja lievittää. Omassa rakkaudessaan pettynyt Consuelo haluaa jäädä linnaan joksikin aikaa. Kreivi Albert on seudun uskonpuhdistuksen ajan sotien ja taistelujen ahdistama, näkijänkykynsä avulla hän löytää uskonsotien aikana julmasti surmattujen uhrien jäänteitä. Nuori kreivi Albert on puoleensavetävä, ja Consuelo huomaa nopeasti sydämensä lämpenevän tämän synkän, salaperäisen miehen läsnä ollessa.


Mutta kreivillä on outo tapa kadota toisinaan täydellisesti. Muu perhe kertoo Consuelolle, että hän palaa aina jonkin ajan kuluttua, että hän vetäytyy vain yksinäisyyteen. Consuelo ei tyydy tähän, vaan lähtee jäljittämään kreiviä ja hänen salaisuuttaan. Hänen tiensä johtaa linnan alle, vanhoihin salakäytäviin, Kauhukallion luolastoon… mitä hän onkaan löytävä tuon salaperäisen käytävän takaa ja miksi tuo höpsähtänyt, vaarattomana hupsuna pidetty Zdenko, jonka slovakiansotkuisesta puheesta ei saa selvää, käyttäytyy äkkiä noin uhkaavasti, nyt Consuelo pelkää tosissaan… onko hänen jäljitysretkensä saava kauhean lopun?

Consuelon ja kreivi Albertin elämät kietoutuvat toisiinsa, heidän välilleen syttyy kaikenvoittava rakkaus. Mutta Consuelon menneisyys muistuttaa itsestään Anzoleton hahmossa… ja Consuelo huomaa, että hänen on jälleen paettava, pois Jättiläisten linnasta ja rakkaansa luota. Hän pakenee pojaksi naamioituneena kohti Wieniä, ensin hevosella, sitten jalan. Yllättäen hän saakin matkaseuraa toisesta nuoresta kulkurista, pojasta nimeltä Haydn, Joseph.

Taiteilijattaren tarina on pitkä ja monipolvinen, erittäin viihdyttävä romaani, jonka sekä jännittävä että hauska juoni tenhoaa lukijansa pitkällä matkalla Venetsiasta Wieniin ja sieltä Pariisiin. Sen henkilöt ovat viehättäviä, lumoavia ihmisiä, lihaa ja verta, joiden rinnalla lukija viihtyy, joiden aitouteen hänen on helppo samastua. Se tutustuttaa meidät paitsi musiikin suuriin lahjakkuuksiin, laulannan saloihin, myös uskonpuhdistuksen ajan sotien kiivaisiin taisteluihin. Romaani on ihmiskuvaukseltaan viisas, ja sen puoltamat ajatukset ja aatteet ihmisten välisistä suhteista ovat aidon romantiikan hengessä kirjoitetun puhdassydämisiä ja kauniita.

Kaiken kaikkiaan, kun mietin lukemaani ja kirjoittamaani, peruutan puheeni. Tämä on kuin onkin maailman suurromaaneja. Se on suuri myös viihdyttävyydessään, romanttisuudessaan enkä ihmettele yhtään, että tämä teos oli nostava George Sandin kirjailijanimen tunnetuksi koko Euroopassa. Romaanin lähes seitsemääsataa sivua kannattelee voimakas, hallittu ja taitava kertojanote, niin ettei kukaan ihmettele, miten tällainen romanttinen romaani, on voinut kestää aikaa jo yli 150 vuotta. Minä, joka luin tämän viimeksi ehkä 15 vuotta sitten, muistan sen vieläkin varsin hyvin, ja sen selailu houkuttelee palaamaan sen pariin. Enkä missään tapauksessa ole valmis luovuttamaan tämän kirjan paikkaa hyllyssäni jollekin muulle.

- Fredrika


Tietoa George Sandista:

 

Elämäkertatietoja englanniksi
George Sand ranskaksi
Wikipedia