Pitää heti alkajaisiksi tehdä tunnustus. Adèle Gerasin kirja Taiteilijan talossa tuskin olisi tarttunut mukaani kirjastosta ilman Hömpän helmiä, vaikka kesä onkin ja Gerasin kirja on ihan kelpo kesälukemista. Omien hömpän helmieni joukkoon tämä kirja ei kyllä yllä, mutta onko sen niin väliäkään, koska kirja ilman minunkin myötävaikutustani on ollut bestseller. Jerusalemilaissyntyinen Geras on tätä ennen julkaissut lasten- ja nuortenkirjoja. Nykyään hän näyttää asuvan Manchesterissa.

Niin, kirja perustuu siihen, että on olemassa hieno talo joka on täynnä kuuluisan taiteilijan maalauksia. Ja suku, joka kokoontuu tuohon taloon juhlimaan kuuluisan taiteilijan tyttären 75-vuotisjuhlia. Juhlista tehdään myös televisiodokumentti, jonka tarkoitus on juhlistaa ja esitellä ja kunnioittaa edesmenneen taiteilijan elämäntyötä.

Taiteilijan jälkeläiset kokoontuvat taloon, juhlavalmisteluja on tehty jo pitkään ja ihmissuhteet paukkuvat liitoksissaan. Ulkoapäin kaikki on koreaa ja täydellistä, mutta ihmiset ovat sukulaisuussuhteista huolimatta etäisiä toisilleen. On niin paljon asioita, joista ei puhuta, mutta jotka kuitenkin vaivaavat mieltä. Tragedioiltakaan ei ole vältytty. Taiteilijan vaimo, 75-vuotiaan Eleonooran äiti kuoli hämärissä olosuhteissa Eleonooran ollessa aivan pieni. Eleonooran tyttären pojalla tuntuu olevan jotain tunnollaan myös. Onko hän ollut lapsena syyllinen pienen serkkunsa kuolemaan? Entä pahoinpiteleekö hän kaunista, mutta hieman yksinkertaista vaimoaan? Mitä salaisuuksia on kirjoitettu Eleonooran lapsena saaman nukkekodin kattoon? Salaisuuksia, salaisuuksia, salaisuuksia. Se mitä ihminen ei tiedä, ei voi satuttaa häntä, on mantra jota suvun parissa on toiseltu, mutta onko se sittenkään totta?

Niin, kyllä tässä varmaan on tosiaan käsissä kaikki mitä bestselleriin vaaditaan, mutta minusta tämä on silti aika pitkästyttävä kirja. Muut voivat silti ajatella toisin, koska tämä on, kuten sanottu, kuulemnma best seller.  Minusta tätä olisi voinut huomattavasti tiivistää ja tehdä intensiivisemmäksi, nyt tässä jaaritellaan uskomattoman paljon kattauksista ja juhlakoristeluista ja aterioista, mutta ehkä juuri tuollaiset asiat sitten tekevät kirjoista bestsellereitä. Suosittelen kirjaa ihmisille joilla on paljon aikaa.

***

Sivuhuomautus lopuksi. Minusta näyttää siltä, että kotimaista hömppää julkaistaan kyllä älyttömän vähän, vai mitä mieltä te olette? Käännöskirjallisuutta löytyy, mutta kotimainen hömppä näyttää olevan muutaman tekijän harteilla. En vain ole ennen tullut kiinnittäneeksi asiaan samalla tavalla huomiota. Siihen nähden kuinka hyvin hömppä ilmeisesti tekee kauppansa, luulisi alan kiinnostavan kotimaisia tekijöitä, joita kiinnostaa mahdollisuus hankkia kirjoittamisella tuloja.  Mutta ehkä ongelma on siinä, että pienellä kielialueella ei hömppäkään tahdo lyödä leiville. Vaikka kotimainen hömppä ehkä myy runokirjaa paremmin, se kostautuu kirjailijalle, koska hömpällä kirjailija todennäköisesti ulostaa itsensä apurahapiireistä.

No niin tämä oli tällaista mätäkuunpohdintaa. Muistakaa lähettää meille kirjavinkkejä!