1028375.jpg


Rakastan Onnellisia Loppuja. (Kukapa ei?) Kun vaikeuksista on selvitty, epävarmuudet voitettu ja vihdoinkin löydetty se, mitä on kaikista eniten kaivattu, on Onnellisen Lopun aika. Yleisin Onnellinen Loppu liittyy Rakkauden löytymiseen, mutta on onnen aiheita toki muitakin. Kirjojen ja elokuvien Onnellinen Loppu on yhtä aikaa myös Onnellinen Alku - alku sille tarinalle, jota tällä kertaa ei kerrota. Sen tarinan onnellisuudesta meillä ei ole alkua pidemmälle takeita, minkä vuoksi onkin ehkä parempi, että se jää kertomatta. Toisinaan kuulee kritisoitavan kirjoja ja elokuvia, jotka päättyvät Onnelliseen Loppuun, erityisesti naisille suunnattua romanttista viihdekirjallisuutta ja rakkauselokuvia. Näitä teoksia pidetään helposti alempiarvoisina, lapsellisinakin, ehdottomasti epärealistisina. Ja kuitenkin: eikö useimmasta elämästä löydy Onnellinen Loppu tai useampikin? Vain saduissa ihmiset elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka, jos sillä tarkoitetaan sellaista kokonaisvaltaista onnellisuuden huumaa, jota eivät arki tai huolet paikoitellen paina. Mutta useimmat meistä kokevat pieniä ja isoja onnen hetkiä, jotka sopisivat erityisen hienosti Onnelliseksi Lopuksi, pysäytetyiksi hetkiksi, josko sattuisimme olemaan kirjan tai elokuvan päähenkilöitä.

Ennen minulla oli tapana lukea paljon romanttista viihdekirjallisuutta, erityisesti Nora Robertsin tuotantoa. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kaivata tarinoita, joiden tunnelmiin voisin paremmin samaistua, ja niin Robertsin kirjat vaihtuivat Karin Kallmakerin tuotantoon. Kallmaker on yhdysvaltalainen viihdekirjailija, jonka käsissä perinteisesti kovin heteronormatiivinen lajityyppi uudistuu. Perinteisen rakkausromaanin kaavan mukaisesti etenevissä kirjoissa kuvataan naisten välistä rakkautta. Harlekiineista ja muusta naisille suunnatusta romanttisesta viihdekirjallisuudesta tutut konventiot ovat läsnä myös Kallmakerin kirjoissa, oikeastaan päähenkilöiden sukupuoli ja seksuaalisuus ovat huomattavin Kallmakerin kirjat valtavirran rakkausromaaneista erottava tekijä. Kallmaker kirjoittaa sujuvasti ja viihdyttävästi ja hänen kirjojensa sankarittaret ovat mielenkiintoisia, moniulotteisia hahmoja. Ja mikä rakkausromaaneissa tärkeintä, palkitsee Onnellinen Loppu kirjan lopussa lukijan. Kallmaker on tosin rikkonut Onnellisen Lopun perinteistä kaavaa palaamalla sankarittariensa elämään myöhemminkin. Touchwood -kirjan itsenäisessä jatko-osassa (Watermark) seurataan ensimmäisessä kirjassa syntyneen pariskunnan toista puolikasta tämän löytäessä uuden rakkauden. Selvästikin kirjailijan vannoutuneimmille faneille suunnattu Frosting on the Cake on puolestaan kirjoituskokoelma, jossa Kallmaker palaa lyhkäisissä kertomuksissa kaikkien siihen asti julkaistujen kirjojensa pariskuntien elämään vierailemaan. Kallmakerin oma elämä kuulostaa suoraan rakkausromaanista lainatulta: Kirjailija on yhä 30 vuoden jälkeen yhdessä ensirakkautensa kanssa ja heillä on kaksi lasta.

Suosikkejani Kallmakerin tuotannosta ovat hiukan epätasainen, mutta silti mukaansatempaava One Degree of Separation, Jane Austenin tuotantoon viittaava Just Like That (kirja alkaa sanoilla: "Everybody knows that a single woman with good money is in want of a wife") ja kevyttäkin kevyempi mutta herkullisen romanttinen Sugar.

-Katja