Luin pitkästä aikaa Anni Polvaa. Penni ajatuksistasi (1980) ei ollut minulle nimenä tuttu, mutta jo ensimmäisiltä sivuilta tarina tuntui tutulta. Onkohan tämä joku niistä polvista, joista teinityttönä pidin kovasti? Ehkä.

Toisaalta on vaikea sanoa, kun Polvan romaanit noudattavat usein samaa kaavaa ja niinpä tässäkin romaanissa on liuta tuttuja juttuja: sirpsakka ja omapäinen neitonen, hauskannäköinen ja päättäväinen nuori mies, nuoria naisia mieluusti katseleva vanhempi mies, jonka käsitystä omasta viehätysvoimastaan eivät himmennä ikä, kaljun alku eikä pulskistunut vatsa  sekä vanhempi nainen, joka ironisesti tarkkailee silmiään vilkuttelevan aviomiehensä epäonnisia seikkailuja naismaailmassa, koska tietää, ettei mies aikuisten oikeasti vieraile vieraissa vaan palaa kipin kapin ahkeran vaimonsa luo, jos joku satunnainen tuttava alkaisi odottaa pikkuseikkailulta liikoja. Lisäksi matka maaseudulle, rutkasti kommelluksia, väärinkäsityksiä, helliä katseita, puraistuja neniä tai huulia, pyörryttäviä suukkoja, mustasukkaisuutta ja onnellinen loppu.

Noilla aineksillahan Polvan romaaneissa pelataan. Lisäksi miehet pysyvät pikkupoikina koko ikänsä, silmä vilkkuu siron sääriparin tai keinuvan lanteen lähettyvillä, uhoa ja iän kieltämistä ja vaimon ylikilojen mollaamista riittää ohi tämänkin romaanin. Naiset sen sijaan ovat järkeviä ja ymmärtäväisiä, tuntevat omat jalmarinsa ja näiden kotkotukset, anteeksi kiekumiset, eivätkä kovin usein ota puheista nokkiinsa ja jos ottavat, niin puolisohan kirmaisee vaikka yönselkään hakemaan omansa takaisin kotiin. Selvää tietenkin on, ettei mies salli vaimolleen mitään silmänvilkutuksia eivätkä vanhemmat naiset muita miehiä, varsinkaan nuorempia, katselekaan, eivät ainakaan, jos ovat kirjasssa keskeisessä roolissa.

Tämän perusteella Polvan käsitys miehistä onkin aika ironisoiva, yleensä hän vaikuttaa nykyasenteiden läpi katsottuna hieman asenteelliselta, avioituneiden naisten elämä on kotona, jossa he paapovat puolisoaan enemmän kuin lapsiaan ja nuoret naiset useimmiten lopulta seuraavat kiltisti tulevan aviomiehen tahtoa. Mutta juuri tässä miesten jatkuvassa keskenkasvuisuudessa ja naisten sopeutuneessa aikuisessa käytöksessä on se pieni kapinallisuus, joka saa ainakin minut jälleen miettimään Polvan tuotantoa eri näkökulmasta.

Penni ajatuksistasi on mukava ja nopeasti nautittava hömppäpala, joka paikoin myös naurattaa, vaikka huumori onkin välillä vain hieman hienostuneempi puskahuumorin muoto. Sujuvasti hän kirjoittaa ja se mikä kirjasta säteilee, on kirjoittamisen ilon tuntu. Aivan kuin kirjailija olisi viihtynyt käsikirjoituksensa parissa. Kirjoittamisen ilo ja sen välittyminen, sehän on oikeasti hieno juttu!

- Tuima