1448456.jpg


Heli Krugerilta on ilmestynyt jo toinenkin kirja, mutta minä sain nyt luetuksi vasta tämän ensimmäisen. Olen koskettanut taivasta herätti ilmestyessään huomiota, koska sen oli kirjoittanut huippu-urheilijana tunnettu kaunis nuori nainen ja koska romaani käsitteli uskallettua aihetta: lesborakkautta. Lukiessani mietin kyllä useampaankin otteeseen, mihin perustuu ajatus, että lesborakkaus vielä nykyäänkin olisi aiheena uskallettu. Vai elänkö minä jotenkin ratkaisevasti erilaisessa todellisuudessa kuin muut ihmiset, koska minusta tuntuu, että aina kun avaan television, sieltä tulee ohjelmaa, joka tarjoaa meille opastusta ihmiselämän seksuaalisuuden erilaisiin ja mitä mielikuvituksellisempiin variaatioihin? Mutta toisaalta voin tietysti ymmärtää, että ihmiselle, joka löytää itsestään keskiverrosta poikkeavia seksuaalisia taipumuksia, asia voi olla hämmentävä, edelleenkin. Se voi saada ihmisen tuntemaan itsensä erilaiseksi, pelkäämään hylkäämistä, tuomiota. Kaipa Heli Krugerkin haluaa käsitellä seksuaalisen suuntautumisen aiheuttamia seurauksia psykologisella tasolla. Mielestäni hän ei tässä pääse pintaa syvemmälle.

Kirjassa on siis kaunis vaalea yleisurheilijatar Venla, joka rakastaa tyttöä, Inkaa. Inka on onnettomassa avioliitossa,  ja hänenkin seksuaalinen suuntautumisensa on kallellaan tyttöihin päin. Esteet ovat onneksi vain hidasteita ja tytöt aloittavat intohimoisen suhteen, joka kuitenkin pitää tulenarkuutensa vuoksi salata. Venla joutuu elämään kaksoiselämää, samoin tietysti Inka. Lehtien uteliaat toimittajat kyselevät Venlalta mielitietyistä, eikä hän voi kertoa seurustelevansa tytön kanssa. Venla epäonnistuu suurissa kilpailuissa, hän loukkaa jalkansa. Valmentajalla on asiasta toinen tulkinta, hän syyttää epäonnistumisesta sitä, että Venla vehtaa tyttöjen kanssa. Taustalla vaikuttavat myös Inkan ja Venlan perheet ja tytöt pohtivat pitäisikö näille kertoa ja mitä sitten tapahtuisi.

Kirja tarttuu myös edelleen ajankohtaiseen aiheeseen, kirkon ja homoseksuaalisuuden väliseen dilemmaan.  Venla on saanut kristillisen kotikasvatuksen iltarukouksineen,  hän ilmeisesti uskoo Jumalaan edelleen, mutta miettii millainen Jumala on. Kristinuskon Jumala ainakin näyttäisi tuomitsevan jyrkästi Venlan kaltaiset ihmiset.  Syyslomamatkalla Roomassa hienot vanhat kirkot ahdistavat häntä.  Täysin maallistuneiden ihmisten on ehkä vaikea käsittää, että Venlan ongelma on todellinen monille suomalaisille tälläkin hetkellä. Sydämessä on kirkolle paikka, mutta kirkko näyttää kämmentä niille, joiden seksuaalinen ei toteudu tietyn raamatuntulkinnan mukaisesti. Minusta se on raastavaa. Mutta tätäkään aihepiiriä ei kirjassa syvennetä sen kummemmin.

Minusta Olen koskettanut taivasta on aikalailla juuri sellainen viihdekirja, joista viihdekirjoja mielellään syytetään, sujuvasti kirjoitettu, mutta vakavista teemoistaan huolimatta pinnallinen. Sen kieli on ajoittain runollisen maalailevaa, huumoria en siitä löytänyt, enkä mitään erityistä oivallusta. Suokaa anteeksi, että olen taas niin happamalla tuulella. Mutta siis isäni lempisanontaa mukaillakseni, kyllähän tämän mieluummin lukee kuin ottaa selkäsaunan. Kouluarvosanaksi antaisin 7 ja päästäisin Krugerin myös kirjailijaliittoon, mikäli minulta kysytään ja mikäli hän sinne haluaa hakeutua.

Heli Kruger Mtv3 Helmissä

Kirsti