Suosittu V.C. Andrews mainitaan Hömpän helmissä ensi kertaa jo vuonna 2007, ”Hävettääkö?” -jutun kommenttiosiossa. Nimimerkki Reine nosti Andrewsin esille ja palautti minunkin mieleeni kirjailijan, jota muistan monen tytön lukeneen ahkerasti kouluaikoinani 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Mustakantiset kirjat, joissa oli synkkä kansikuva, olivat monen mielestä todella hyviä. Itse en V.C. Andrewsia lukenut, mutta nyt olen tehnyt täsmäiskun Andrewsin pariin. Andrewsin laajasta tuotannosta olen lukenut nyt kaksi kirjaa, esikoisteoksen Pimeyden kukat (alun perin Flowers in the Attic, 1979) ja Pimeyden vangit (alun perin Darkest hour, 1993).
 
Lukukokemus oli mielenkiintoinen, sillä aloitin Pimeyden vangeilla ja vasta kun kirja oli käsissäni, tajusin ettei se olekaan V.C. Andrewsin vaan V.C. Andrews Trademarkin kirjoittama. Internetistä selvisi, että alkuperäinen V.C. Andrews oli kuollut jo vuonna 1986, mutta hänen perikuntansa palkkasi haamukirjoittajan (useat sivut mainitsevat haamukirjoittajaksi Andrew Neidermanin) jatkamaan tuotantoa. Syynä lienee ollut raha: aina esikoiskirjasta asti Andrewsin kirjoja myytiin huimia määriä. V.C. Andrewsin nimellä julkaistut kirjat voi tarkastaa täältä ja ainoastaan listan kahdeksan ensimmäistä kirjaa ovat alkuperäisen Andrewsin kirjoittamia. Englanninkielisessä kirjallisuudessa hänet luokitellaan usein kauhukirjailijaksi, joten aivan tyypillisimmästä hömpästä ei ole kysymys. 
 
Pimeyden kukat ja Pimeyden vangit eroavatkin tyyliltään toisistaan. Aihepiirit ovat samanlaiset, mutta käsittelytapa kaukana toisistaan. Pimeyden kukat on jo noussut eräänlaiseksi kulttikirjaksi: se kertoo neljästä sisaruksesta, jotka teljetään isovanhempien kartanon ullakkohuoneeseen. Syyksi sanotaan, että perheen äidin täytyy lepyttää kuolemansairas isoisä ottamaan hänet taas huomioon testamentissaan, ja ennen kuin isoisä on leppynyt, lasten olemassaolo täytyy salata. Oleskelu ullakolla kuitenkin venyy aiottua pidemmäksi ja eristyksissä elävät lapset joutuvat kokemaan kaikenlaista kamalaa. Lisäksi lapsista vanhimmat, Chris ja Cathy, alkavat tuntea toisiaan kohtaan muitakin kuin sisarellisia tunteita heräävän seksuaalisuutensa voimasta. Pimeyden vangit ratsastaa osin samantapaisilla teemoilla: kaunis Lillian elää isossa kartanossa, mutta inhottava isosisko vainoaa häntä ja Lillianin kasvaessa hänen isänsä raiskaa hänet. Pimeyden vangit on kuitenkin tasapaksu ja melkoisen kökkö tuotos, Pimeyden kukat taas pitää aidosti lukijan otteessaan, vaikka mitään suurta kirjallisuutta sekään ei ole.
 
 
 
Sisarusten välinen insesti onkin kuulemma tyypillinen aihe Andrewsin tuotannossa. Mistä tällainen lievästi sanottuna erikoinen teema johtuu? Suoraa vastausta ei ainakaan eri nettilähteissä anneta. Andrews, oikealta nimeltään Cleo Virginia Andrews (1923-1986) asui Virginian osavaltiossa ja eli lähes koko elämänsä äitinsä kanssa. Tämä johtui siitä, että hän vammautui pahoin teini-ikäisenä onnettomuudessa, ja joutui käyttämään pyörätuolia tämän jälkeen. Tarkemmin kirjailijan elämään voi tutustua lyhyen biografian avulla.
 
Zoe Williams analysoi Andrewsin suosiota brittiläisen sarkastiseen, mutta älykkääseen tapaan artikkelissa The grip that death could not loosen”, joka on ilmestynyt vuonna 2001 The Guardianissa. Williams pitää Andrewsin tapaa lähestyä insestiaihetta outona. ”Hän tuntuu pitävän sitä enemmänkin inhimillisenä erehdyksenä kun groteskina traumana.” Toisaalta, Williams arvioi Andrewsin lukijakunnan olevan enimmäkseen teini-ikäisiä. Kirjojen tapa kuvata seksuaalista heräämistä toisaalta kiehtovana ruumiillisena kokemuksena, toisaalta kauhistuttavana ja iljettävänä, lienee se täky mikä puhuttelee nuorta kohderyhmää. Itsekin arvioisin, että Pimeyden kukissa sisarusten välisen suhteen virittely on vain eräs tapa kuvata seksuaalisuutta naisviihteen perinteisellä kaavalla: seksi kiehtoo, mutta suora akti on jotain mitä pitää vältellä ja josta seuraa pahaa. Jos traditionaalisemmassa viihteessä tämä näkyy siinä, että sankarittaren pitää ehdottomasti olla neitsyt, ja vaikka tarinan aikana intohimoisia suudelmia sankarin vahvojen käsivarsien puristuksessa koetaankin, niin puhtoisen sankarittaren täytyy ainakin kaikin voimin pyristellä pakoon ”vihaamansa” sankarin syleilystä. Intohimoa näytetään ja lukija saa kokea sitä, mutta hyveellinen sankaritar ei aktiivisesti halua seksiä. Andrews vain pelaa kovemmilla aseilla: koska sisarusten välinen suhde on tabu, voidaan tätä kissa-ja-hiiri-leikkiä vatvoa vielä kauemmin. Sisarussuhteessa kun toisen tunteminen ja toisen läheisyys on muuten luontevaa ja normaalia.
 
Blogiini kommentoineet Andrewsin lukijat pohtivat muutenkin sitä, miksi kärsiminen ja kauheat kokemukset ovat niin suosittuja aiheita viihdekirjallisuudessa. Itse arvelen tämänkin palautuvan tuohon naisen seksuaalisuuden häveliääseen esittämiseen. Onhan vasta niin sanotussa chick lit -genressä, jonka lasketaan syntyneen 1990-luvulla, alettu esittää naispuoliset päähenkilöt seksuaalisesti aktiivina ilman moralisointia. Uuden ajan sankarittaret suhtautuvat seksiin aloitteellisesti ja huumorintajuisestikin, eivätkä he pidä neitsyydestään kiinni vaan ehtivät kokea useitakin fyysisiä suhteita yhden kirjan aikana.
 
Yksi kiinnostava aihe Pimeyden kukissa on juuri tuo ullakolle sulkemisen teema. ”Hullu nainen ullakolla” on kirjallinen käsite, joka on peräisin Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaanista. Harlekiinikirjailija Carol Townend on julkaissut blogissaan erinomaisen analyysin otsikolla ”The Madwoman in the Attic”  jossa hän käy läpi tunnetuimpia ullakon vankeja. Hullun ullakkonaisen on tulkittu symboloivan 1800-luvun naisten henkistä pakkoa sulkea aggressiivinen puolensa pois julkisen yhteisön näkyviltä. Taitaapa sama pakko jossain määrin vielä 2000-luvunkin kilttejä tyttöjä riivata.
 
Vaikka Andrews suosittu kirjailija onkin, tuntuu hänen tuotantoansa olevan suomeksi saatavilla yllättävän nihkeästi. Andrewsia on suomeksi julkaissut Gummerus, ja kustantamon nettisivuilla mainitaan ainoastaan uusin suomennos, vuonna 2002 ilmestynyt Valheiden kukkaniityt (alunperin Heart Song vuoelta 1997). Vanhoista kirjoista ei ilmeisesti ole juurikaan otettu uusia painoksia. Niinpä esimerkiksi Helsingin kaupunginkirjaston ainoa kappale Pimeyden kukista on korjattavana, ja virkailijan arvion mukaan se ei välttämättä korjauskierrokselta hyllyyn palaakaan, sillä vuonna 1986 ilmestynyttä huonokuntoista kirjaa ei välttämättä kannata korjailla, vaan se menee poistoon. Englanniksi lukeville tilanne on tietenkin helpompi, koska Andrewsia on saatavilla englanniksi vaikka Amazonista tai Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupasta useina eri painoksina. Jos haluaa ostaa Andrewsia suomeksi, kannattaa tutustua Antikka.netin ja Huuto.netin tarjontaan. Esimerkiksi Antikka.netissä on paljon Andrewsia tarjolla.

- Salla Brunou

- Sallan lukupäiväkirjassa on arvio Pimeyden kukista.