Tuija Lehtinen heittää uusimmassa romaanissaan Nappikaupan naiset (Otava 2009) päähenkilönsä Saskia Soikkelin, koulutukseltaan kylmäkkö ja kondiittori, ravintolan keittiöstä ja ruokapalvelun kuljetuksista nappikaupan tiskin taa. Syynä on tietenkin mies, Saskiaa hieman vanhempi Arttu, jolla on ollut nimeä kuuluisana kokkina. Pikkukaupunkiin muutettuaan Arttu on rakentanut suhdettaan Saskiaan sen varaan, että varakkaasta suvusta tuleva nuori nainen sijoittaisi rahaa hänen uuteen ravintolaansa. Saskian omistautunut sitoutuminen firmaan työntekijänä ei Artulle riitä. Niinpä parin vuoden yhteiselon jälkeen Saskia huomaa olevansa tarpeeton, näkymätön ja oikeastaan liikaa Artun firmassa.

Aiemmin Saskia on huomannut hiljaisella kävelykadulla Nappikaupan, joka on alkanut kiehtoa hänen mieltään. Kun liikkeen ikkunaan ilmestyy työpaikkailmoitus, hakee Saskia paikkaa, vaikkei mitään napeista tai käsitöistä ymmärräkään. Niin Saskiasta tulee nappikaupan nainen, mutta kakuista ja ruuanlaitosta hän ei pääse irti. Uuden myyjättären velvollisuuksiin kuuluu näet valmistaa ateriat Sylvialle ja Ebballe, liikkeen omistajaneideille. Saskia ajautuu vähitellen jalkansa murtaneen Ebban seuraneidiksi ja leipoo suussa sulavia leivoksia tämän tokaijilla maustettuihin kahvikekkereihin. Sylvia puolestaan viettää aikaansa liikkeessä tuijottamalla ikkunasta kadulle, ja pian Saskia alkaa ihmetellä, minne hiljainen ja tyylikäs nainen säännöllisesti katoaa. 

Liikkeen ympärillä pyörii monenlaisia miehiä: reinotossuissaan tassuttelevia vanhoja herroja, seksikäs ja salaperäinen Lurre, huumorintajuinen suutari Ukko Nooa sekä pikadeiteiltä hihaan tarttunut Mikko. Kun mukaan heitetään teräväsanaisia vanhempia daameja, iloinen yksinhuoltaja Molla-Maya poikansa kanssa, Saskian menevä veli, mielikuvituksellisia leivoksia, monenmoista tuunausta ja sujuvaa sanailua, on reipas viihdekeitos valmis.

Viihdyin Nappikaupan naisten parissa erittäin hyvin. Romaani on hyväntuulen kirja, ehkä yksi Lehtisen parhaista jopa. Juoni kulkee, dialogi samoin ja jälleen kerran Lehtisen valtit, huumori ja sujuva kieli, takaavat sen, ettei lukijan tarvitse nolostella kirjan ääressä, vaan hän voi vain keskittyä nautiskelemaan kunnon lukuromaanin juonenkäänteistä ja henkilöhahmojen edesottamuksista.

Erityisesti pidin Lehtisen luomista henkilöistä. Ebba ja hänen vanhat ystävättärensä naapuripuodeista ovat herkullisia hahmoja, jotka Lehtisen kuvailun perusteella liki näkee silmissään. Samoin Saskian ja Molla-Mayan ystävyyden kehittyminen on mukavasti kuvattu. Ajanmukaisuutta romaaniin tuovat tuunaus ja askartelu, joiden avulla Saskia alkaa piristää nuutunutta liikettä. Askarteluihmisille romaanista löytyykin monia hauskoja vinkkejä. Varsinkin irtonapeista kannattaa pitää kiinni, koskaan ei nähtävästi tiedä mitä kaikkea niistä voi väsätä.

Marraskuun hämäryys sopii ehdottomasti tämän kirjan luennan taustalle. Romaanin tapahtumat vierivät syksyssä kohti joulua, joten ajankohta on oikea. Lisäksi Nappikaupan naiset tuo iloa ja lämpöistä valoa yhä hämärtyviin syys- ja alkutalven iltoihin. Joulukalenteriinkin voi sieltä muutaman vinkin napata.

- Tuima