1802895.jpg

Blogiani lukee säännöllisesti joku kiinalainen, Shanghaista. Näin sellaista unta, että kiinalainen soitti ovikelloa ja tuli kotiini. Pelästyin ensin, mutta kiinalainen olikin ihan ystävällinen eikä ollenkaan sitä, mitä kuvittelin kun päivätajunnassani olin ajatellut, että blogiani vain tarkkaillaan Kiinasta, koska täällä on mainittu muutaman kerran tuo Burma. Luulo ei ole tietoa.

Voihan tämäkin olla jonkunmoista rakkautta. Tuossa kuvan kiinalaisessa merkissä lukee: rakkaus, joten olkaamme ystävällisissä väleissä, hyvä kiinalainen lukijani. Rakkaus voi olla myös outoa. Eräässä kirjassa tämä rakkauden outo valo leijuu kuin aave tai pahat sekä hyvät aavistukset menneestä ja tulevasta.

Kirsti Elllilän novellikoosteessa Outoa rakkautta (Turbator 2008) puretaan ja rakennetaan kuuden kumman tarinan kautta rakkauden mysteeriä, halua ja intohimoa, joka valtaa ihmisen kuin ihmisen aika-ajoin ja josta tämä on pääsemättömissä. Kokemukseni viihteellisistä  rakkausnovelleista ovat aika olemattomia, mutta en laittaisi näitä novelleja siihen lokeroon enkä oikeastaan tiedä laittaisinko mihinkään tiettyyn genrehyllyyn. Kokoelman kaksi novellia on julkaistu Reginassa (1995) ja kaksi Portissa (2002/2003) ja kaksi on ennen julkaisemattomia.

Ellillän ihmiset elävät tuiki tavallista elämäänsä, kunnes jokin tapahtuma muuttaa arjen tavallisuuden oudoksi. Novellit ovat kerronnallisesti taitavia, kielellistä pikkuhiontaa olisi joissain kohdissa voinut kuitenkin tehdä. Novellien henkilöt ovat siis tavallisia kuolevaisia, hiljaisia ja tunnollisia arkisia tyyppejä, joiden hurjat intohimot ja seksuaaliset halut sekä väkevät unet ja näyt nousevat pintaan kerronnan edetessä. Lukiessa tulee mieleen ettei  Taviksia taida olla olemassakaan. Ellillän lahjakkuus on juuri tässä kerronnan tavassa, jossa tuiki tavallisen ja arkipäiväisen ihmisen sisäiset sekä salaisetkin intohimot nousevat pintaan. Ihmiset eivät ole vain pintaa.

Novellien tunnelma on samankaltaista kuin Roald Dahlin eroottis-kauhu sävytteisissä novelleissa tai Michael Tournierin mielikuvitusrikkaassa kuvauksessa ihmisen seksuaalisuudesta ja haluista kirjassa Meteorit. Ellilän henkilöt haluavat rakkautta, etsivät ja joutuvatkin sen pauloihin, mutta samalla joutuvat kokemaan melko outoja asioita ja tapahtumia. Mutta sellaistahan se on: elämä ja rakkaus ovat outoja kokemuksia, toteaa kirjailija itsekin. Ja kun riittävän pitkälle oudonkin asian kuljettaa, muuttuu se ihan ymmärrettäväksi sekä uskottavaksi. Etenkin kokoelman kaksi viimeistä novellia tekivät suuren vaikutuksen, eettinen viesti voisi olla: rakennamme syrjintää ja mieletöntä maailmaa terveysterrorismilla sekä seksuaalisella nöyryyttämisellä. Kyky havaita sosiaalista vääryyttä ja olla alistettujen sekä hylättyjen puolella kertoo myös moraalisesta tajunnasta.

Harmi, että kirjassa on niin surkea kansi. Tuo kiinalainen merkkikin olisi voinut olla parempi. Rakkaus kun on elämän punainen lanka ja voi kuljettaa meidät aika oudoillekin poluille, koska se on mysteeri ja sellaisena se pysyy.

Ostin kirjan TÄÄLTÄ - kannattaa piipahtaa kun käy Turussa.  Sen voi myös tilata kirjakauppaansa. Kirjan tekijänpalkkiot menevät Kirkon ulkomaanavun kautta huussien rakentamiseen kehitysmaihin. (Varoitus: jos otat tämän kirjan huussikirjaksi kesälomallasi niin voi olla, että unohdut sinne melko pitkäksi toviksi.)

Kirjan esittelyvideon on tehnyt  SusuPetal.

- Hirlii (kirjoitus julkaistu alun perin Paikan lumo -blogissa 17.6.2008)