Rosamunde Pilcherin tuotantoon kuuluu kymmeniä romaaneja. 1980-luvun loppupuolella Pilcher tuli kuuluisaksi julkaistuaan Simpukankerääjät-romaanin. Hän on erityisen suosittu Saksassa, tietysti kotimaansa Englannin lisäksi. Pilcheristä enemmän esim. täältä.

Pilcher ei ole aivan takuuvarmoja onnellisen lopun kirjoittajia, sillä vaikka hänen teoksensa ovat optimistisiä niin niissä on myös surua. Hänen teostensa viehätys ainakin omalla kohdallani liittyy Skotlannin tai Cornwallin maisemien, pitkien kävelyretkien tai ruokahetkien kuvailuihin. Vaikka englantilaiset herkkuruuat voivat olla joidenkin mielestä aivan tuntematon tai jopa ristiriitainen käsite, niin Pilcherin kuvaamat runsaat lounaat tai päivälliset ovat viehättäviä. Oikeastaan monia henkilöitä kuvataan heidän tarjoamiensa aterioiden kautta. Anglofiilit löytänevät teoksista paljon menneen maailman lumoa; useat sijoittuvat sota-ajan jälkeiseen Englantiin, 1900-luvun loppupuoliskolle.

Simpukankerääjät -teos (The Shell Seekers, 1988) alkaa 64-vuotiaan päähenkilön kotiutumisesta sairaalasta. Penelopella on ollut sydänkohtaus, joka osaltaan vaikuttaa siihen, että hän alkaa purkaa muistojaan kerros kerrokselta. Penelopen kolme lasta suhtautuvat hyvin eri tavoin hänen sairaalastapaluuseensa ja näin jo kirjan alussa henkilöiden luonteet tuodaan esiin. Penelopen keittiö on kodikas ja lämmin paikka, jossa hän tarjoaa valtavia perienglantilaisia aterioita suvulle ja ystäville:
"Fires lit in the sitting room and the dining room, drinks set out, wine opened. Here, in the kitchen, the air was filled with the scent of slowly roasting sirloin, baking onions, and crisping potatoes. She had made pastry, peeled apples, sliced beans (from the deep freeze), scraped carrots. Later she would arrange cheeses on a board, grind the coffee, decant the thick cream she had fetched from the village dairy." Myös puutarhoilla ja niiden hoidolla on tärkeä merkitys teoksessa.

Simpukankerääjien jokaisen luvun keskiössä on yksi perheromaanin päähenkilöistä ja luvut ovat samalla henkilögallerian nimiä. Kerronta etenee ja tapahtumat kutoutuvat toisiinsa, vaikka teoksessa onkin runsaasti takautumia. Sota-ajan kotirintamakuvaukset ovat yksityiskohtaisia ja kiinnostavia: miten naiset selvisivät säännöstelystä ja raskaasta työstä. Seksiä ei Pilcherin teoksissa kuvata, vaikka esimerkiksi Simpukankerääjissä onkin useampikin epäsovinnainen rakkaustarina.

Kiinnittävänä lankana toimii Simpukankerääjät -taulu, jonka on maalannut Penelopen isä - aikanaan kuuluisa, mutta sittemmin unohdettu taiteilija. Taulun arvo on noussut ja perikunta kiistelee myynnistä. Sukuromaaneissa perintöriidat ovat tuttuja esim. Jalna-sarjasta tai Forsythein tarusta.

Syyskuu (September, 1990) kuvaa tapahtumia joitakin vuosia Simpukankerääjien tapahtuma-ajan jälkeen. Yhtenä päähenkilönä on Penelopen poika Noel. Eräällä päähenkilöistä on pitopalvelu ja taas kerran ihastuttavat ateriat, englantilaiset ylemmän luokan kodit, skotlantilaiset maaseutukartanot ja ylämaan nummet kuvataan yksityiskohtaisesti.

Viihdekirjailijana Pilcher kuljettaa teoksissaan suurta henkilöjoukkoa; hän kuitenkin onnistuu sitomaan sekä Simpukankerääjissä että Syyskuussa tarinan langat yhteen. Sama viehätys on irlantilaisen Maeve Binchyn teoksissa, joissa tosin on enemmän melodraamaa.

- Minna


Katso myös kuvateos, jossa on paljon esimerkiksi Cornwallin maisemia:

The World of Rosamunde Pilcher. 1996. Edited by Siv Buvlitz. Picture research vy Lieva REunes. ST. Martin´s Press. New York. - Myös ruotsiksi nimellä Rosamunde Pilchers värld.