895056.jpgÄitini Terttu Järvilehto kirjoitti puolenkymmentä nuortenkirjaa ja yhden aikuisille suunnatun romaanin "Jokaiselle omansa", joka oli keveällä kädellä tehtyä naisviihdettä. Kirjan ja tosielämän välillä on kiinnostavia yhtymäkohtia ja ristiriitoja.

Kun "Jokaiselle omansa" vuonna 1948 ilmestyi, äitini oli eronnut ensimmäisestä aviomiehestään Helge Miettusesta, minun isästäni. Avioero ja vieläpä naisen aloitteesta oli tuohon aikaan melko poikkeuksellista. Helge Miettunen julkaisi kohta avioeron jälkeen esikoisromaaninsa "Sivistynyt kurjuus", joka jäi hänen ainoaksi romaanikseen. Sen päähenkilö on pettynyt rakkaudessaan, ja äitini piirteitä omaava entinen rakastettu kuvataan sanoja säästämättä halveksittavaksi naiseksi.

"Sivistynyt kurjuus" ilmestyi vuonna 1946, ja "Jokaiselle omansa" lieneekin äitini vastaus siihen, mutta toisin kuin isäni hän ei kirjoita katkeroituneen tuntuisesti, vaan keveän leikkisästi. Teoksessa "Jokaiselle omansa" päähenkilö Tarja Peura on eronnut pianisti Kari Paarmasta. Kari Paarmalla on Helge Miettusen luonteenpiirteitä, mutta päähenkilö muistelee häntä hymyillen.

"Jokaiselle omansa" ei ole suurta kirjallisuutta eikä sitä ole sellaiseksi tarkoitettukaan, mutta hauskaa ajankuvaa sodanjälkeisestä Suomesta siitä löytyy vuokralautakuntia myöten. Harmittomaksi viihteeksi tarkoitettu kirja sisältää tilannekomiikkaa, mutta pysyttelee hyvin sovinnaisena. Eronnut rouva ja häntä kosiskeleva lääkäri vaihtavat ensisuudelmansakin vasta kihlautumisensa myötä, vaikka äitini oli tosielämässä seurusteluasioissaan jo tuolloin paljon rohkeampi.

Viihteen merkeissä äitini suhtautuu kirjassa myönteisesti sellaisiinkin asioihin, joita hän ei hyväksynyt, kuten lasten ruumiilliseen kuritukseen. Koska tiedän äitini olleen todella katkera siitä, että häntä ja hänen sisaruksiaan lapsena piiskattiin, aiheen leikillinen käsittely hämmästyttää. Erikoiselta tuntuu sekin, että vaikka äitini monissa asioissa oli naisasianainen, Tarja Peura uskoo olevansa sisartaan parempi synnytettyään pojan, kun siskolla on vain kaksi tytärtä. Vaikka kirjassa joskus on miesten omahyväisyyteen kohdistuvaa varovaista ironiaa, pojan syntymän merkitystä ei ironisoida.

Minulle "Jokaiselle omansa" kertoo äitini kyvystä unohtaa ikävät asiat tai kääntää ne huvittaviksi. Sillä periaatteella ei luoda vaikuttavaa draamaa, mutta eipähän jää lukijalle paha mieli.

- Taru Väyrynen