Muutin Turkkuun Petroskoista, siitä on jo mennyt 10 vuotta.

Vanhempani olivat suomalaisia, ja kotona puhuttiin suomea. Mutta sitten vanhemmat kuolivat, tuli koulu, yliopisto, ja naimisiin venäläisen miehen kanssa... Suomen kieli unohtui melkein täysin. Olin töissä koulussa historian opettajana, mutta koulussamme opetettiin myös suomen kieltä. Sitten suomen kielen opettajista tuli puute, kun he kaikki muuttivatkin Suomeen. Siksi minut lähetettiin opiskelemaan suomea Punkaharjun kansanopistoon, ja 5 kuukauden opiskelun jälkeen minusta tuli suomen kielen opettaja Petroskoin kouluun. Voitte kyllä aavistaa, kuinka pätevä olin, mutta ei ollut muitakaan.

Minun täytyi kehittää omaa kielitaitoani, ja siinä avuksi tulivatkin ne hömpät. Oulun koulu oli meidän ystäväkoulumme. Kerran saimme sieltä lahjaksi kirjoja: oppikirjoja ja (yllätys, yllätys) toistakymmentä hömpän kirjaa! Minä luin ne 3 kertaa. Ensin yritin käyttää sanakirjaa, mutta joskus se unohtuikin, koska piti päästää selville nopeasti juonesta, olin niin malttamaton. Toista kertaa luin
jo asiantuntijan mukaisesti. Ja sitten kolmannella kerralla jo varmistin, että sanavarasto oli täytetty. Sillä lailla minä opinkin jo tärkeimpiä asioita suomeksi, joten olin valmis muuttamaan. Ja hömppien lukeminen jatkuu ...

- Helmitcka