1352635.jpgTässäpä ihastuttava uusi tuttavuus. Terttu Autereen Kirjepostia (Karisto 2008) kuvaa sekalaista pikkukaupungin naisjoukkoa, äitejä, tyttäriä, koululaisia, tätejä, piikoja, opettajattaria, leskiä, vanhojapiikoja, aviovaimoja, vastakihlautuneita. Oman lukunsa saa vain yksi mies, posteljooni Fager. Kaupunkia ei mainita nimeltä, mutta minulle tuli koko ajan mieleen Hämeenlinna - ainakin kaupungissa on rautatieasema ja juna soi nuoren koululaisen korviin yhä tihentyvänä Helsinkiinhelsinkiinhelsinkiin-kolkkeena.

Kirjepostia on ohut, vain 177-sivuinen, mutta sen sisältö on laaja. Yhdenpäivän romaani valaisee kuvaamiensa naisten menneisyyttä ja nykyisyyttä myötäeläen ja tarkasti. Tulevaisuuteenkin tähytään, varsinkin onnettoman perhe-elämän keskellä kipuilevan koulutyttö Maikki Holmin suunnitelmissa. Romaanin naisten unelmat ja todellisuus, avioliiton arki, joka pariskunnasta riippuen on kylmiä jalkoja lämmittävää hellyyttä tai vaimoa haavoittavaa uskottomuutta, juorut ja rakkauden moninaiset piirteet limittyvät kerronnassa. Jokaiselle naiselle on omistettu oma lukunsa, jossa he tarkastelevat oman elämänsä lisäksi muita kirjan henkilöitä. Näin Autere rakentaa pikkukaupungin naisten yhden päivän tapahtumista valoa ja varjoa sisältävän mosaiikkikuvion ja herättää kiinnostuksen henkilöihin. Minua ainakin jäi mietityttämään millaiseksi verevän leskirouva Ramstedtin ja koulutyttö Maikki Holmin elämät muuttuvat tulevaisuudessa.

Entisen äidinkielenopettajan taidot takaavat sen, ettei lukijan tarvitse kieriskellä noloudesta eikä huudella kustannustoimittajaa. Autere ei kikkaile kielellä, mutta kirjoittaa kaunista ja sujuvaa suomea, hyviä lauseita. Hän etäännyttää tarinaa käyttämällä liki kautta linjan henkilöistään koko nimeä tai liittää tittelin nimen eteen. Tästä etäännytyksestä syntyy hieman leikillinen vire ja samalla jollain kummalla tavalla se tuo henkilöt lukijaa lähelle. Kun lisäksi romaanin tarinankerronta on hyvin etenevää, niin teos täyttää mainiosti Muskeli-Netan (eli myös uuden esikoiskirjailijan Laura Saaren) määritelmän hyvästä viihteestä: "Siis haluan, että kerronta skulaa ja henkilöihin voi samaistua."

Autere kirjoittaa aistillista proosaa, hän kuvaa naisten seksuaalisuutta avoimesti ja samalla jokaisen kuvaamansa naisen mielenlaatuun soveltuvasti. Esimerkiksi yksipuoliseen lesborakkauteen viitataan hyvin peitellysti, koska kokija, neiti Hammar, tuskin itse tajuaisi saati tunnustaisi tunteittensa todellista luonnetta.

Toivon, että lukijat löytävät tämän romaanin. Minua Kirjepostia miellytti suuresti. Jokin perinteisen ja modernin liitto romaanissa innosti, samoin henkilökuvauksen vivahteikkuus. Toivottavasti Autere julkaisee lisää, ainakin esikoisteos saa minut odottamaan kiinnostuneena kirjailijan seuraavaa teosta.

- Tuima


Haastatteluja ja arvioita:

Aistillista naistenviihdettä (keskipohjanmaa.net)
Vanhasta valokuvasta nousi rouva Ramstedt (Hämeen Sanomat 29.1.2008)