Minulla on ollut jo pitkään työpöydällä artikkeli, joka on
mietityttänyt. (Alan Riding: The gender equation and artistic
recognition. – International Herald Tribune June 23, 2005.)
Olen
odottanut, että siitä tulisi jotain puhetta Suomessakin. En ole nähnyt.
Mutta eihän ainakaan minun kotipaikkakuntani lehdessä enää
kirjallisuudesta paljonkaan kirjoiteta, ei varsinkaan naisten
kirjallisuudesta.
Nouseeko joku ehkä heti takajaloilleen? Eihän
sellaista olekaan kuin naisten kirjallisuus. On vain Kirjallisuus.
Riding on myös ihmeissään: On alettu jakaa pelkästään naisille
tarkoitettuja kirjallisuuspalkintoja kuten Orange Prize ja Mslexian
naisten runopalkinto. Miksi näin?
Feminismin piti olla jo
kuollut ja kuopattu. Ei pitänyt olla mitään eroa miesten ja naisten
tuottamassa taiteessa. Postfeministisessä maailmassahan miehet ja
naiset saavat samoja kirjallisuuspalkintoja. Naiset saavat niitä
kuitenkin vähemmän kuin miehet. Ovatko naiset huonompia kuin miehet vai
eikö naisilla ole yhtä hyvät mahdollisuudet palkintoihin? Riding kysyy.
Miesten maku määrää
kirjallisessa maailmassa
Miesten
ja naisten kirjat vaikuttavat olevan sittenkin erilaisia. ”Miesten
kirjoittamissa kirjoissa on ensinnäkin vähemmän intimiteettiä kuin
naisten kirjoittamissa kirjoissa”, sanoo Debbie Taylor, englantilaisen kirjallisuuslehden Mslexian päätoimittaja (www.mslexia.co.uk).
Lehden tekemän tutkimuksen mukaan miesten teksteissä kuvataan enemmän
seksiä, väkivaltaa, työtä, työkaluja, ulkotiloja. Naisten kirjoissa
taas on enemmän ihmissuhteiden, interiöörien, vaatteiden ja lasten
kuvaamista.
Englannissakin naiset kirjoittavat, ostavat,
lainaavat ja lukevat kirjoja enemmän kuin miehet, mutta kustantajien
kirja-arvostelijoiden ja palkintojen antajien maku määrää – ja nämä
ovat miehiä. Debbie Taylor sanoo, että miehet ovat hallinneet
kirjallisuutta niin kauan, että miehinen maku on täysin vallitseva. ”We
don’t know what is good anymore.”
Vain naiskirjailijoille
luodut palkinnot eivät vie naista ghettoon, vaan tuovat edes
jonkinlaista tasa-arvoa. Englannissa ne ovat tuoneet paremmin esille
naiskirjailijoitten teoksia. Niitä arvostellaan nyt enemmän ja ostetaan
enemmän. Naisten kirjoista puhutaan nyt ihan eri tavalla kuin
esimerkiksi naisten arkkitehtuurista tai musiikista.
Näin Englannissa. Entä meillä?
Pirkko Anna Amnell. Julkaistu Blogisisko 1 -blogissa 29.7.2005
torstai, 8. marraskuu 2007