"Kun tapasin Joshin ensi kerran, pidin häntä mukavana tyyppinä mutta lyhytaikaisena ystävänä. Kun tapasin Sin ensi kerran, rakastuin toivottomasti ja rukoilin, että voisin jotenkin muuttaa hänet.
    Kun taas tapasin Portian ensi kerran, uskoin löytäneeni sielunkumppanin.
    Hän oli sisar, jota olin kaivannut, paras ystävä, jollaista olin aina toivonut, ja uskoin aidosti ja vilpittömästi, että pysyisimme ystävinä ikuisesti, tapahtuisipa elämässämme mitä tahansa." (S. 7.)

2065871.jpg

Ja elämässähän tapahtuu - myös Kirjafirttiä-romaanin kertojan Cathin elämässä. Lyhytaikaiseksi ystäväksi luultu Josh hitsautuu tiukasti Cathin elämään ja epätoivoinen rakkaus muuttuu syväksi ystävyydeksi, koska Sin homoseksuaalisuus ei ole muutettavissa. Ja Portia - sielunsisar ja kampuksen kaunotar tekee jotain sellaista, että saa koko opiskelijakommuunin kääntämään hänelle selkänsä ja Cathin hylkäämään heidän ystävyytensä.

Kymmenen vuotta myöhemmin Cath kärvistelee tylsähkössä, mutta menestyksekkäässä työssä, on sinkku epäonnistuneiden rakkaussuhteiden jälkeen, bilettää Sin kanssa Lontoon yössä, kurkkii arkipäivän elämää Joshin ja tämän vaimon Lucyn ja pojan Maxin kotona sekä kaipaa salaa Portiaa. Eräänä päivänä Lucy alkaa houkutella Cathia toteuttamaan vuosien takaista unelmaansa ja yhdistämään sen hänen omaansa. Cath on haaveillut kirjakaupasta ja Lucy kahvilasta - mikäpä siis parempi unelmien yhdistelmä kuin kirjakauppakahvila.

Lucy puhuu Cathin ympäri ja niin Cathin elämään astuvat uusi ura vanhan unelman parissa, kiinteistönvälittäjä-taiteilija James - ja Portia.

Jane Green kehii aineksistaan mukavan sujuvaa ja herkullista tarinaa, joka antaa pohdittavaa ystävyydestä, lojaalisuudesta, rakkaudesta ja sen etsimisestä. En ole aiemmin Greeniä lukenut, mutta Kirjaflirttiä-teoksen (Karisto 2008; Bookends, suom. Auli Hurme-Keränen) perusteella voisin kyllä viettää toistekin aikaa hänen romaaniensa parissa.

Minua usein romaaneissa viehättävät tämänkaltaiset alkuasetelmat, eli miten jokin tiiviin nuoruus- tai opiskeluajan ryhmän suhteet muuttuvat aikuiselämän kieputuksissa. Nämä ovat melko yleisiä lähtökohtia monissa viihdekirjoissa ja useimmiten hyvin antoisia. Kliseemäisyydestä en nyt sano mitään, totean vain, että kiinnostavat henkilöhahmot, jotka kirjailija osaa lukijalle tarjota sopivan mutkallisten tai vaihtoehtoisesti tunnistettavan arkisten tarinankäänteiden avulla, ovat tämänkaltaisten kirjojen vankka ydin. Green onnistuu tässä. Hän kirjoittaa sujuvasti eikä liian simppelisti ja hänen henkilöissään on jotain aidonoloista.

Lukusuositus: pehmeä nojatuoli, käden ulottuvilla iso mukillinen aromikasta kahvia tai teetä, lautasella mehevä muffinssi ja rapea suklaakeksi.

- Tuima

PS. Jos joku on lukenut Jane Greeniä, niin olisi mukavaa saada tänne Hömpän helmiin arvioita muistakin kirjailijan teoksista.