Huolimatta edellisestä, vain puolimyönteisestä arvelustani Nancy Thayerin kohdalla, käteni tarttuivat kirjaston T-hyllyllä Kuumien aaltojen kerhoon. Mukava, nopealukuinen hömppäpaketti tämä olikin. Koska tämä on sarjan avauskirja, sillä on tiettyjä etuja puolellaan jatko-osiin nähden. Draamaa on helpompi rakentaa, kun ensin pitää esitellä kaikki henkilöt, johdattaa heidät yhteen ja sitten ruveta ratkomaan heidän ristiriitojaan. Jatko-osaan verrattuna henkilöt tuntuvat tässä vielä aika paljon selkeämmiltä ja paremmin roolitetuilta, ts. heidät oli helpompi erottaa toisistaan.

Sympaattinen ja joiltakin osin jopa herttainen kirja oli tämä. En liene oletettua kohderyhmää, koska päähenkilöt ovat 50-60-vuotiaita, mutta tykkäsin kirjasta silti. Toisaalta, Thayer kääntää hömppäasetelmat mukavasti päälaelleen ja irvailee näille lempeästi: nuorten naisten romanttisissa seikkailuissa tärkeintä on aina jallittaa itselleen aviomies ja päästä lapsentekoon, näille rouville moisella ei ole enää merkitystä, useimmat kun ovat aviomiehensä jo hyvästelleet joko haudan reunalla tai raastuvan portailla, ja lapsetkin ovat jo aikuisia ja elävät omaa elämäänsä.

Kun Faye, Marilyn, Alice ja Shirley kohtaavat toisensa juhlissa, perustavat he Kuumien aaltojen kerhon, ja jakavat keskenään toistensa elämää koskevia salapoliisitehtäviä. Fayen pitää selvittää Alicen pojan morsiamen taustoja, Marilynin taas tutustua Alicen työpaikan ongelmiin, Alice auttaa Shirleytä oman yrityksen perustamisessa ja Shirley taas joutuu tarkkailemaan Fayen tyttären aviomiehen oletettua sivusuhdetta. Tällaisesta "dekkarimaisuudesta" saadaan mukavia juonenkäänteitä aikaiseksi, ja yllätys yllätys, samalla jokainen nainen joutuu miettimään elämänsä arvoja ja eteen tulevia muutoksia. Samalla pohdiskellaan runsaasti esimerkiksi ulkonäköpaineita, erityisesti ulkonäköpaineita vaihdevuosiaan elävän naisen elämässä.

- Salla Brunou (Julkaistu alunperin Sallan lukupäiväkirjassa 18.7.2008.)

Nancy Thayerin kotisivut
Karisto