Kolme Kolmiokirjan Kolmiodraamaa (eikös aina tarvita taisteluja?)

Vihdoin on sellainen hetki, että voin kirjoittaa pokkariarvostelut Kolmiokirjan pokkareista.

En ollut aikaisemmin lukenut yhtään Lääkäriä, Timanttia ja Mystiikkaa, joten päätin tutustua jokaiseen. Idean sain siitä, kun olen tässä jokin aikaa seurannut Satun blogia Sinut minä tahdon. Hän kirjoittaa juuri noita pokkareita. Uusin on Lääkäri-sarjan Särjetty sydän (07/2007).

Kun olin neljän päivän työharjoittelussa Kolmiokirjalla keväällä, sain mukaani näytekappaleita tuotteista. Eli minulta löytyi entuudestaan hyllystä Mystiikka-sarjan Uskalla rakastaa, uskalla elää (04/2007). Sen on kirjoittanut joku nimellä Karoliina Aura. Google ei löytänyt nimeä, joten lienee salanimi.

Ostin vielä uusimman Timantin nimeltä Vääriä suudelmia (06/2007). Sen kannessa ilmoitetaan kirjoittajaksi Tuuli Salo.

  • Mies keinutti Viljaa hiljaa sylissään, pyytämättä tätä sen enempää kertomaan ahdistuksensa syitä kuin lopettamaan itkuaan. Olohuoneen seinällä kävelevä kello lonksui sekunteja eteenpäin. Vilja kuunteli rasahduksia ja mietti, miten jokainen niistä mittasi aikaa pois. Kuoleman todellisuus astui ensi kerran Viljan todellisuuteen. Kävi leikkauksessa kuinka tahansa, aika väheni, aina. Särjetty sydän

Särjetty sydän on kirjoitettu hienosti juuri siihen kaavaan, mikä pitääkin pokkarissa olla.

Alussa on alkusysäys, joka aiheuttaa halun lukea pokkaria eteenpäin. Sen jälkeen esitellään päähenkilö. Tässä tapauksessa hän on Vilja. Vilja on yksinäinen ja elänyt huonossa parisuhteessa. Minua ihmetytti jälkeenpäin se, että Viljalla ei ole yhtään naispuolista ystävää. Hän ei pokkarissa käy mitään keskusteluja ystävän kanssa. Ystäviä ei yksinkertaisesti ole. Mutta niinhän voi olla oikeassakin elämässä. Mutta yleensä viihdekirjoissa tms on päähenkilöllä usein naispuolinen ystävä, jonka kanssa voi käydä läpi tunteitaan ja ongelmiaan.

Vilja on henkilönä älykäs ja kuitenkin riittävän itsenäinen, vaikkakin jossain suhteessa arka ja hukassa. Pidin siitä ja pystyin samaistumaan henkilöön. Sehän on tärkeää.

Pokkarissa on kolme erillistä juonta.
1. Rakkaus Tuurea kohtaan. Tämä on se pääjuoni. Tuure on Viljan lääkäri ja ihastuksen kohde.
2. Sydänsairaus. Viljalla on vakava sydänsairaus, joka vaatii leikkauksen. Selviääkö hän hengissä?
3. Mahdollinen lapsen huoltajuuden menetys, lapsen ylivilkkaus ja ongelmat ex-miehen kanssa. Vilja on vasta eronnut.

Pokkarissa seurataan kaikkien noiden tarinoiden kehitystä sopivassa rytmissä. Tottakai sitä jo arvaakin, että miten noissa tarinoissa käy. Eikös se yleensä pokkareissa ole hyvä loppu, mutta lukiessa toivoinkin ja odotin hyvää loppua. En halunnut Viljalle käyvän huonosti.

Lisäksi pokkarissa oli muutamia arvoituksellisia asioita, joihin ei voinut päätellä heti oikeaa vastausta. Esim. miksi ex-mies käyttäytyi usein kovin kummallisesti ja ailahtelevasti. On hyvä, ettei kaikkia ratkaisuja arvaa tai tiedä heti pokkarin alussa.

Lopussa, 2/3 kohdassa, Viljan tahdossa tapahtuu käännekohta ja hän tekee päätöksiä (sopii juuri draaman kaareen). Lopussa kaikkiin tarinoihin tulee päätös, ja avoimet solmut solmitaan yhteen. Mutta loppuhäivytyksen aikana tapahtuu myös jotain yllättäviä asioita. No, oikeastaan sehän ei ole yllättävää, että kun luullaan kaiken olevan jo hyvin, jotain draamaattista tapahtuu. Tv-sarjoista tuttua kaavaa, mutta jostain syystä nautin siitä, että kaikki osui niin kohdalleen ja pokkari oli ammattitaidolla kirjoitettu.

Pokkari oli myös minusta hyvin realistinen esim. lääketieteellisten faktojen osalta ja pokkarista saattoi jopa oppia jotain uutta (esim. avioerolainsäädännöstä). Kirjoittaja on selvästikin tehnyt taustatyötä.

Suosittelen! (jos vielä kaupan hyllyltä löytyy)

Mutta entä nämä muut pokkarit?

  • Miranda on tähän asti luullut, että mies ei ehdi töiltään ajatella naisia, mutta kun hän tänään näki lääkärin Kristiinan kanssa, hän tiesi, että vika oli hänessä. Hän tekee tuohon mieheen yhtä suuren vaikutuksen kuin pölyhiukkanen. Tyttöparka, sellaisenako mies näkee hänet? Uskalla rakastaa, uskalla elää

Niille kävi huonommin minun kohdallani. Mystiikkapokkaria Uskalla rakastaa, uskalla elää en jaksanut lukea kokonaan, vaan luin alun ja lopun.

Siinä päähenkilö Miranda on liian luuseri. Minussa ei herää myötätunto vaan ärsyyntyminen.

Miranda on yksineläjä ja ihastunut naapurin komeaan Ottoon, joka on lääkäri. Mutta Miranda on liian arka tehdäkseen mitään asialle, kunnes eräs henkilö tuonpuoleisesta ryhtyy kannustamaan ja auttamaan häntä siinä. Mystiikkaan kuuluu aina ripaus yliluonnollista.

Tämän pokkarin juonet ovat:
1. Ihastuminen Ottoon ja hänen valloittaminen.
2. Miten kilpailla parasta ystävänsä Kristiinan kanssa Otosta. Kristiina on myös iskenyt silmänsä Ottoon, vaikka on naimisissa oleva ihminen.
3. Mirandan huoli omasta terveydestä ja omien noitavoimiensa kieltäminen. Hän kuuluu kuuluisaan noitasukuun.

Itseä ärsytti suunnattomasti tuo Kristiina. Hän oli oikea loinen. Ei mikään paras ystävä vaan jotain ihan muuta. En halunnut lukea kuinka Kristiina jatkuvasti käveli yli Luuseri-Mirandan yli.

Lopussa tietenkin paha sai palkansa ja rajulla tavalla. Mutta en halunnut tietää mitä siinä välissä tapahtui.

Kirjoittaja oli yrittänyt kirjoittaa pokkarista hauskaa Bridget Jones -tyylistä sekoilua. Se on aika vaarallista. Minua ei naurattanut Mirandan töppäilyt kuten lukiessani Bridget Jones kirjoja. Hauskasta voi äkkiä tulla kiusallista.

Ehkä tuon tyyppinen tyyli vetoaa nuorempiin, esim. 20-vuotiaisiin sinkkuihin?

Entäpä tuo Timantti-sarjan Vääriä suudelmia?

  • Sara puristi silmänsä kiinni, mutta kuumat kyyneleet pyrkivät väkisin esiin. Hän ei kestäisi tätä hetkeäkään. Hän tempaisi itsensä irti miehen otteesta. Kimmo hämmästyi niin, ettei osannut pitää varaansa, näki vain, miten Sara ryntäsi yläkerran rappuja ylös. Lukittuaan kylpuhuoneen oven perässään hän vajosi lattialle ja antoi itkun tulla. Vääriä suudelmia

Siinä ollaan luksusmaisemissa. Kannen kuva on harhaanjohtava. Eletään kuitenkin Nyky-Suomessa.

Tästä en oikeastaan voi sanoa muuta kuin alussa ei ollut riittävää alkusysäystä, jotta olisin jaksanut lukea sitä eteenpäin.

Tilanne on alussa se, että päähenkilö Sara tapaa entisen rakkautensa Kimmon kutsuilla komeassa omakotitalossa. Kimmon uusi rakkaus tunsi jotenkin Saran ja oli kutsunut hänet sinne. Heti alussa Kimmo ja Sara pistettiin kohtaamaan toisensa. Hämmennyttiin ja muistot heräsivät. Sara oli tehnyt jotain kauheaa, jonka vuoksi ero oli tullut. Kannen esittelyssä sanotaan, että "Voisiko Kimmo ikinä antaa Saralle hänen tekonsa ja valheensa anteeksi?"

Päässäni tuli heti vastaus asiaan: No, tietysti. Entä sitten?

En lukenut pitemmälle, jotta olisi paljastunut muut sivujuonet. Todennäköisesti niitä olisi tässäkin pokkarissa. Ehkä jokin hetki luen sitä eteenpäin ja katson olisiko sivujuonet kiinnostavia seurattavia.

Sara päähenkilönä tuntui aika neutraalilta. Äkkiä en osaa sanoa jotain tarkkaa piirrettä hänestä, kuten Viljasta tai Mirandasta. Luin sen verran vähän, ettei luonne hahmottunut kunnolla.

Tässä oli minun arvosteluni. Ehkä hieman ei-asiantuntijamaiset, koska en ole ollut koskaan mitkään pokkareiden suurkuluttaja. En osaa verrata näitä muihin vastaaviin pokkareihin ja niiden tasoon.

Yksi pokkariarvostelu olisi vielä tulossa jossain vaiheessa. Kyse on Harlekiinipokkarista, jonka luin ennen näitä kaikkia. Se oli ollut romanttinen pokkari kuitenkaan.

- HeidiR (Julkaistu alun perin blogissa Rakastuin runoon 10.8.2007)