962241.jpg

Perjantaina olin Tuija Lehtisen kanssa Turun kirjamessuilla keskustelemassa aiheesta Viihdettä? Viihdettä! Meillä piti olla kyllä haastattelijakin, Antti Korhonen, mutta herrasta ei ollut havaittavissa edes sitä Miehen tuoksua, oli häipynyt kuin pieru Saharaan.

Jotkut kirjailijat syövät palstatilaa, toiset hyviä aiheita ja Lehtinen teki nyt saman tempun ainakin toistamiseen, kirjoitti aiheesta, josta minun olisi oikeastaan kannattanut kirjoittaa. Viime vuonna hän kirjoitti nuortenkirjan blogeista ja nyt hänen viihderomaaninsa päähenkilönä on selvänäkijä, Franseska.

Franseskalla on aika traumaattinen perhe, äiti on meedio ja hän on ollut jollakin tavalla kyvytön kasvattajana. Isoäiti ylläpitää palvelupuhelinlinjaa, ja juttelee tuhmia seksinpuutteessa elävien miesten kanssa. Franseskan isä on pohjoisesta kotoisin oleva taiteilija, joka ei ole kyennyt kantamaan perheestä minkäänlaista vastuuta. Myös Franseskan veljellä on selvästikin vakavia ongelmia. Minusta näyttää, että Franseskallakin on ongelmia, mutta Lehtinen on tehnyt Franseskasta henkilön, joka ei jää jäytämään ongelmiaan, ne menevät kuin vesi hanhen selästä, tekemättä häneen suurtakaan vaikutusta. Ajoittain hän kyllä hiukan pohdiskelee perheensä hulluutta ja omankin tilanteensa hankaluutta. Hän on akateemisesti koulutettu nuori nainen, joka on juuttunut perheyritykseen antamaan veikkausvihjeitä puhelimitse ja ennustamaan korteista. Franseska ei ole täysin tyytyväinen tilanteeseensa, eikä miesrintamallakaan tapahdu mitään yksiselitteisen ihanaa. Eräs kiinnostava muukalainen tosin on, johon tuntuu liittyvän salaisuus, muisto joka kieltäytyy nousemasta tietoisuuteen. Muisto vaivaa Franseskaa ja ajaa hänet toistuvasti kyseisen mieshenkilön halukkaille käsivarsille, vaikka hän on päättänyt varmuuden vuoksi pysyä miehestä erossa.

Kirja on täynnä salaisuuksia ja juonitteluja, joita Franseska raportoi etäisen viileästi, aivan kuin hän ei välittäisi sukeltaa liian syvälle omaan elämäänsä. Loppua kohden tilanteet kärjistyvät, salaisuuksia paljastuu ja Franseska tekee oman ratkaisunsa, joita en tässä nyt välitä sen kummemmin paljastaa, lukekaa itse.

Kirjaa lukiessa peilasin itseäni kirjoittajana  Tuijan tapaan kehitellä tarinaa ja viedä sitä eteenpäin. Ehkä luen kirjoja aina niin, mutta nyt tein niin erityisesti sen vuoksi, että selvänäkijä päähenkilönä kiinnostaisi itseänikin. Tuija ei ole lähtenyt  miettimään millä tavalla tällainen selvänäkijän kyky, tai edes kuvitelma tällaisesta kyvystä, vaikuttaa ihmisen psyykeen. Hän totesi  kirjamessuilla, ettei Franseska välttämättä itsekään ota vakavasti omaa selvänäkijyyttään, se nyt vain on homma jota hän tekee kun ei muutakaan ollut juuri sillä hetkellä tarjolla. Kuitenkin kirjassa Franseska aika suvereenisti sanelee mitä kenenkin elämässä tulee korttien mukaan tapahtumaan, enkä huomannut hänen vakavasti kyseenalaistavan näitä tuntemuksiaan.

Jos kirjoittaisin kirjan selvänäkijästä, lähtisin ilman muuta liikkeelle sen miettimisestä, miten tällainen kyky vaikuttaa ihmiseen. Hänen maailmankuvansahan täytyy olla hyvin erilainen, kuin vallitseva ja hallitseva luonnontieteellinen maailmankuva, johon meidät on opettu uskomaan ja joka ei juuri jätä tilaa yliluonnolliselle. Itselläni on liikaakin taipumusta upota psykologisiin syvyyksiin, mistä on seurauksena, että kirjoissani ei välttämättä tapahdu kauhean paljon asioita, koska kaikki setvivät pääkoppaansa. Sen vuoksi voin tietenkin aivan hyvin kirjoittaa kirjan, jonka päähenkilö on selvänäkijä, siitä tulisi hyvin erilainen kirja kuin Franseska.

Franseska oli joka tapauksessa viihdyttävä ja myös ajatuksia herättävä kirja. Se on hyvä esimerkki viihdekirjasta, joka tarjoaa monenlaisia teemoja pohdittavaksi, vaikka tällaisten teemojen esittely ja käsittely ei olekaan kirjan päätarkoitus. Se tarjoaa arvioitavaksi ja samastuttavaksi hyvin värikkään naisgallerian, naiset tuntuvat kirjassa muutenkin olevan se sukupuoli, joka pitää maailmaa kasassa, myös naisten välinen solidaarisuus on vahvaa. Tosin kirja kyllä tarjoaa ihmeteltäväksi myös yhden naispahiksen, joka on lähinnä säälittävä.



962310.jpg

Tämän päreen kirjoittaja ja Tuija Lehtinen lauteilla Turun kirjamessuilla 5.10.2007