Nostan Tuija Lehtisen Hämpän helmille viime kesänä kirjoittamaan kirjoitukseen Tuija Lehtinen ja Kolmiokirja äskettäin tulleen kommentin tänne omaksi kirjoituksekseen kiinnostuneille luettavaksi ja kommentoitavaksi-

- Tuima


Kommentin lähettäjä:

Päivi K
18.02.2008 - 13:37

Hei!

Tässä sivulle sattumalta osunut kuivan historiikin kirjoittaja ja vielä nykyinen Kolmiokirjan toimittaja. (Se historiikki todella on kuivakka asialuettelo; sen teinkin vain talon omaan käyttöön kootakseni faktat eri lähteistä, mutta pomot sitten päättivät julkaista suurisuuntaisesti kirjana.)

Riitta Lepoluoto jäi eläkkeelle vuoden 2007 alusta, mutta lounastamme yhä säännöllisesti yhdessä.

Yksi Päätalon novelli julkaistiin Perjantaissa tai Nyyrikissä ehkä vuosina 1987 tai 1988; se oli jokin juhlanumero, johon ko. novelli kaivettiin sieltä vuosien takaa. Lehdessä on varmaan maininta alkuperäisestä julkaisuajankohdasta, ja se voisi johdattaa muidenkin jäljille. Kerttu Nuortimo teki Perjantaita silloin, Vieno Siira (ent. Juutilainen) Nyyrikkiä, ja Joni Skiftesvik oli julkaisujohtaja.

Olen stilisoinut lukuisia Tuijan (Lehtinen) novelleja ja jatkiksia yli 20-vuotisen KK-urani aikana ja myös lukenut aika suuren osan hänen kirjoistaan. Siksi väitän, etteivät Tuijan novellit tai jatkot Kolmiokirjan lehdissä ole mitään sekulihömppää olleet, vaan Tuija on kirjoittanut aina hyvin. Se, että juoni kulkee, tarina on mielenkiintoinen ja kieli rikasta, tekee tekstistä arvokasta, vaikka teksti olisi painettu rotaatiopaperille. Tietysti Tuija on uransa aikana kehittynyt, ja ilman muuta kirjaa varten tekstiä hiotaan ja toimitetaan enemmän kuin lehtiin, mutta kovat kannet eivät sinänsä tekstin arvoa nosta. Muutamat Tuijan jatkot ovat jääneet mieleen niin elävästi, että varmasti menisivät läpi kirjoinakin.
Oletko, Tuija, koskaan harkinnut uudelleenjulkaisua?
(Hanna Marjut Marttila ainakin on julkaissut nuorisonovelleja kokoelmana, ja siinä on ollut mukana Sinäminässä julkaistuja.)