Tutustuin Nevil Shuten teokseen A town like Alice  (suom. Viisi mustaa kanaa) ensimmäisen kerran televisiosarjan kautta kahdeksakymmenluvun alussa. Sarja  tuli Suomessa kesäsarjana, ja muistan sen tehneen suuren vaikutuksen. Samantien oli pakko myös lainata kirja, jota olen myöhemminkin lukenut moneen kertaan. Nimen suomennos ei varsinaisesti ehkä lukijaa houkuttele, mutta kyseisille mustille kanoille löytyy kyllä teoksessa varsin merkittävä rooli...

Vaikuttava ja romanttinen tarina alkaa toisen maailmansodan jälkeisessä Lontoossa, jossa asianajaja Noel Strachan saa tehtäväkseen kuolinpesän selvityksen. Ainoa elossaoleva perijä on nimeltään Jean Paget, jonka eloonjäämisseikkailua sota-ajan Malesiassa japanilaisten vankina kuvataan takautumin teoksen alkuosan ajan. Japanilaiset eivät halua ottaa vastuuta eurooppalaisten naisten ja lasten joukosta, jotka joutuvat kävelemään satoja kilometrejä ympäri Malesiaa. Jean nousee joukon johtajaksi, ja hän tapaa matkan aikana australialaisen Joe Harmonin. Jean ja Joe kiinnostuvat toisistaan, mutta dramaattisten tapahtumien seurauksena Joen uskotaan kuolleen. Jean johdattaa joukkonsa kylään, jossa he voivat työskennellä ja oleskella sodan loppuun.

Sodan jälkeen Lontoossa Noel ihastuu Jeaniin, mutta tämän mielessä säilyy Joe. Jean saa kuulla Joen säilyneenkin hengissä ja lähtee etsimään tätä Australiasta. Erinäisten vaiheiden jälkeen Jean ja Joe kohtaavat toisensa Cairnsissa Australiassa. Rakkaustarina päättyy onnellisesti, vaikkakin molempien täytyy tehdä työtä sen eteen. Jean on hyvin käytännöllinen ja lujaluontoinen sankaritar, samoin Joe pärjää enemmänkin teoillaan kuin supliikillaan.

Romaanin tapahtumapaikat olivat yksi sen suurimmista viehätyksistä; trooppinen Malesia, sodanjälkeinen Lontoo ja lopulta ihastuttava Australia. Kirja oli yksi syy siihen, että halusin käydä Australiassa ja erityisesti Queenslandissa (tietysti myös McCulloughin Okalinnut vaikutti matkaintoon...) Syitä oli muitakin, mutta kyllä Shuten kuvaus Green Islandista  , joka on trooppinen saari Suurella Valliriutalla, oli kiehtonut jo monta vuotta. Todellisuus ei tällä kertaa kalvennut fiktion rinnalla, vaan Jeanin ja Joen matkaparatiisi lunasti lupauksensa.

Romaanista on tehty myös elokuva se on vuodelta 1956, pääosissa Victoria McKenna ja Peter Finch. Elokuva ei kuitenkaan mielestäni tavoita alkuperaisteoksen tai TV-sarjankaan viehätystä. En tosin ole nähnyt uudelleen tuota sarjaa – saattaa olla, että kulunut aika on nakertanut sitä...Yli neljännesvuosisata sitten se ainakin tehosi tarinallaan ja epookillaan.

Nevil Shutea ei voine lukea hömppäkirjailijana, sillä A town like Alice on lempeydessään harvinaisuus hänen tuotannossaan. hänen tunnetuin teoksensa On the beach (suom. Viimeisellä rannalla) vuodelta 1957 on ahdistava kuvaus ydinsodan jälkeisestä Australiasta. Tästäkin on tehty elokuva vuonna 1959. Teos on filmattu useampaan kertaan, mutta tuo ensimmäinen on mielestäni paras.

Minna