Lienen ollut 12-13-vuotias, kun ryhdyin aktiivisesti siirtymään kirjaston lastenosastolta aikuisten osastolle. Kaverini Minnan kanssa luettiin ja vertailtiin ahkerasti hyviä kirjoja, jotka olivat tuolloin mitä tahansa genreä, siinä iässä ei onneksi ollut vielä oppinut, että on "hienoja" kirjoja ja "hömppää". Kaari Utrion tuotantoon tutustuin tuolloin, lämmin suhde hänen kirjojensa kanssa elää ja voi hyvin vieläkin. Luolakarhun klaania luettiin kovasti, lisäksi mitä tahansa muita historiallisia romaaneja. Kaikkia en nimeltä muista ja joukossa on paljon yhden romaanin puitteissa tunnetuksi tulleita  kirjailijoita. Kaukaiset paviljongit, Avalonin usvat, Shanna - mitä tahansa missä oli historiaa, romantiikkaa ja intohimoa. Toki lukuelämyksiin kuului myös fantasiaa, dekkareita, sekä näitä hienoja, "oikeita" kirjoja, "laatukirjallisuutta".

Ihan kaikki ei läpi mennyt, Sidney Sheldonit ja Danielle Steelit eivät oikein uponneet. Jossain vaiheessa aikuistumisen myötä hömppäkriittisyys kasvoi jonkin verran, eli nykyään tuntuu vaikealta tarttua mihin tahansa naisviihteeseen ja uppoutua siihen yhtä estottomasti kuin nuorena. Uusi, laadukas hömppälöytö on suuri ilonaihe. Niinpä tuleekin luettua uudestaan ja uudestaan Utrioita, nuo Keyes, Deveraux ja Rissanen, joita aiemmin jo täällä sivuttiin, ovat uusia, ihania löytöjä. Tuija Lehtisen aikuisromaanituotannosta toimivat erityisesti vanhemmat teokset. Aina välillä yritän tutustua uusiinkiin, mutta esimerkiksi Candace Bushnell oli paha pettymys, vaikka Sinkkuelämää-tv-sarjasta pidänkin kovasti. Kirjat olivat jotenkin hengettömiä ja kylmiä. Cathy Kelly ei myöskään uponnut.

Jossain vaiheessa aloin pohtimaan, että miksi pitää selitellä ja hävetä hömpän lukemistaan. Hittolainen, ei mikään ole yhtä vaativaa kuin kirjoittaa viihdettä, joka ihan oikeasti viihdyttää lukijaansa. Tylsää ja tekotaiteellista jorinaa osaa kirjoittaa kuka vain, mutta viihteen pitää todella puhutella, koskettaa ja viedä mukanaan. Ja kyllä meikäläinenkin lukee ihan riittävän paljon korkeakirjallisuutta saadakseen sillä anteeksi Kauniiden ja rohkeiden katsomiset ja Ylämaan laulujen lukemiset. Niinpä olen koettanut ylpeästi pitää hömpän lippua korkealla ja kunnioittaa ja arvostaa laadukasta, hyvää, viihdyttävää viihdettä.

 - Salla