Vanhaan juttuun oli ilmestynyt tuore kommentti, jonka ajattelin ansaitsevan huomiota:
 
 
Eläköön! Miksen ole aikaisemmin tätä sivustoa löytänyt?

Naisten hömppä on minulle turvakirjallisuutta: kun herään yöllä paniikkiin ja sitä seuraavaan kuolemankauhuun (mikä tapahtuu iän karttuessa yhä useammin, aargh), tarvitsen lukemista jossa ei ole mitään ahdistavaa. Siis mitään. Kaikessa ns. korkeakirjallisuudessa on jotakin ahdistavaa. Dekkareitakaan en sellaisessa tilanteessa voi lukea.

Turvahömpän pitäisi olla mielellään myös hyvin kirjoitettua ja ironinen asenne olisi poikaa. Chicklit on hyvä lajityyppi, mutta siihen kyllästyy. Tällä hetkellä on menossa Jalna-sarja. Se kuuluu ehdottomiin hömppähelmiin!
Iines kysyi v. 2007: "Laskeeko joku esimerkiksi Virpi Hämeen-Anttilan teokset kevyeksi nimettyyn sarjaan [...]" Olen koko Hämeen-Anttilan hömppien ilmestymisajan ihmetellyt sitä, etteivät ne kirjastoissa ole hömppähyllyssä koskaan. Silkkaa hömppää. Eikä edes erityisen hyvää hömppää.

Tuima ja muut kirjoittivat ettei Austenia lueta hömppään. Ilmeisesti ei myöskään Brontëita? Minusta ne ovat aivan silkkaa hömppää. Tosin saattavat olla hiukan pitkäveteisiä. Onko pitkäveteisyys hömpästä karsiva ominaisuus?

Ihan tosissani väitän, että esimerkiksi Jalna-sarjan henkilökuvaus on monitasoisempaa kuin Austenin kirjojen. Jalnojen kieli on ainakin suomennettuna rikasta.

Viitaten edelliseen postaukseeni kerron, että olen ruvennut lukemaan hömppää vasta aivan äskettäin, kun rupesin tosissani tarvitsemaan turvakirjoja. Sitä ennen vain nyrpistelin nenääni hömpälle. Voisin melkein sanoa, että nyt se pelastaa henkeni. Selviydyn yöstä aamuun.

Edelleen toivon ettei kirjastossa kukaan huomaisi mitä lainaan ja kätken hömpän salonkikelpoisten kirjojen väliin.

Tämä blogi sai minut ulos kaapista. :-)
 
Anna-Liisa

Kommentin bongasi Kirsti