1179292.jpg


Leila Tuure on kirjoittanut jo toistakymmentä Poriin sijoittuvaa historiallista romaania ja Hatuntekijä on niistä tuorein. Tuure sanoo kirjoittavansa historiallisia romaaneja ammattinsa vuoksi, hän on nimittäin historian opettaja. Hän huomasi, ettei Porista ei ole kirjoitettu romaaneja ja niinpä hän otti tämän puutteen paikkaamisen tehtäväkseen. Leila Tuure aloitti kirjoittamisen asuessaan Espoossa, kotikaupungista kirjoittaminen oli siis eräänlaista lääkettä koti-ikävään.

Hatuntekijä romaanissa liikutaan romaaneista Kauppamiesten sukua, Kauppamiehen tytär ja Kauppamiehen perintö tutun Weberin suvun liepeillä. Edeltävien teosten lukeminen ei ole mitenkään välttämätöntä, itse en ole niitä lukenut, enkä huomannut sen millään tavalla haittaavan. Hatuntekijä on itsenäinen teos. Mutta voi tietysti olla, että nyt jäi joitakin nyansseja tavoittamatta sen vuoksi, ettei kirjan esittelemä maailma ollut minulle tuttu ennestään.

Päähenkilö on kaunis, sisukas ja omapäinen Greta, joka pääsee hattumaakarin apulaiseksi. Gretalla on lahjoja ja hänen ansiostaan porvarisrouvat alkavat hyöriä hattukaupassa. Kaunis Greta saa kintereilleen epämieluisan kosijan, kauppahuoneen omistajan ja leskimiehen Arvid Grönforsin, joka käyttää kyseenalaisia keinoja saadakseen Gretan itselleen. Liitto alkaa epäromanttisissa, suorastaan puistattavissa merkeissä. Greta ottaa kuitenkin lusikan kauniiseen käteen ja ryhtyy emännöimään taloa.  Hän sanelee ehtonsa ja aviomies tottelee kesysti. Mitään suurta tunteen paloa puolisojen välille ei kuitenkaan synny. Kirjan esittelemä kuva sukupuolten välisistä suhteista on karu. Kukaan ei saa sitä jota rakastaa, vaan liitot solmitaan muilla periaatteilla. Ei naisilta yleensä kysytä, rakastaako ne vai ei, mutta ehkä se joskus vielä muuttuu. Nyt naisen on vain hyväksyttävä asiat ja elettävä niin hyvä elämä kuin vain mahdollista, pohtii Greta. Niin se varmasti on ollutkin. Tarina kuvaa Gretan kamppailua itsenäiseksi naiseksi, aviomiehen kuolema on helpotus ja koituu taloudelliseksi menestykseksi siitä huolimatta että miehen ilkeät pojat yrittävät kampittaa Gretaa. Ihan ilman romanttista sankaria tässäkään kirjassa ei naista jätetä, sellainen ilmestyy kuvioihin viime hetkillä, mutta mitä Greta miehelle vastaa, se jää nähtäväksi.

Kirjassa puherepliikeissä käytetään Porin murretta, ehkä se on perusteltua, mutta koin sen silti vähän rasittavana ratkaisuna. Olisin pitänyt parempana, jos kirjakielisiä repliikkejä olisi vain höystetty joillakin murteellisilla ilmaisuilla joiden avulla olisi luotu puhekielistä vaikutelmaa. Mutta tämä on varmasti makuasia.

Aika ankaria juonenkäänteitä pohtiessani mietin, että onko kirja edes varsinaista hömppää, tässähän ei vaaleanpunaisilla unelmilla mässäillä. Sukupuolten välisten suhteiden lainalaisuuksia pohditaan aika karuun tyyliin: Gretan mielestä oli väärin, ettei onni ollut suosinut Fredrikaa enempää. Jokaisen nuoren tytön oisi pitänyt olla suloinen ja jokaisen naisen kaunis, eihän heillä ilman ulkonaista viehkeyttä ollut mitään mahdollisuuksia maailmassa. Miehiä ei kiinnostanut naisten sisäinen kauneus, ei kiltteys eikä oppineisuus... Ruma ja köyhä jäi ilman miestä, eikä naimattomalla naisella ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä maailmassa eteenpäin... Tämähän on vähän niin kuin feminististä herätyssaarnaa.

Viihderomaaniksi kirjan tekee ehkä itse päähenkilö, kukkea ja määrätietoinen Greta, joka ei pienestä säikähdä, eikä alistu, vaan raivaa tiensä läpi vaikeuksien, sopiva roolimalli siis, kenelle tahansa. Romanttiset suhteet ovat sivuseikka, suurempi paino annetaan naisen taloudelliselle itsenäisyydelle ja oikeudelle toteuttaa itseään omassa ammatissaan. Se ei ole ollut mikään itsestään selvyys täälläkään päin maailmaa vielä kovin pitkään. Pohjatyö vaikuttaa huolelliselta, kuvattu aikakausi puhkeaa kirjan sivuilla elämään. Suosittelen historiallisista romaaneista pitäville.

-Kirsti

Leila Tuuren kotisivut