Yksi asia minua kovasti ihmetyttää varsinkin amerikkalaisessa naisviihdekirjallisuudessa. Miksi kirjoja myydään silkoisilla ja föönätyillä dallasbarbien kuvilla? Miten ihmeessä tämännäköiset daamit pystyvät kirjoittamaan rikkomatta rakennekynsiään näppikseensä? Vai sanelevatko he teoksensa johonkin pieneen – hopeankimaltavaan, kyljessä viisi timanttia! – sanelukoneeseen ja jokin rakennekynnetön ja hieman homssuisempi sihteeri  kirjoittaa tarinan puhtaaksi? Tosin jos oikein pohdin asiaa, niin ei kirjailijattarien käsiä kyllä promokuvissa näy. Ikähän näkyy käsistä selvästi. Ja miten ihmeessä kaikki suuren maailman kirjailijattaret ovat niin äärettömän kauniita? Onko hömppä oikeasti lajiltaan missikisa? Missä ovat kirjoituskylpytakit ja sekaiset frisyyrit, missä nikotiinin kellastamat hampaat, villasukat ja sotkuinen työpöytä?

Nämä mietteet putkahtivat taas mieleeni, kun Sallan Deveraux–juttuun linkkejä etsiessäni törmäsin  epävirallisilla fanivuilla kirjailijan iloisen arkiseen lookiin, joka on ihan muuta kuin kustantajan promokuvat. Aloin myös miettiä, että lajiin yleensä liitetty rypytön, tyylikkäästi meikattu ja kammattu filmitähtityyli kirjailijan iästä riippumatta on minulle tehokas vieroittaja eräidenkin hömppäromaanien parista. Tai ehkä on niin, että Miss Dallas-Dynastia tyylillä myydään kirjoja, joiden maailmakin on sukua näille TV-sarjoille. Ja sellaisethan eivät ole minun hömppääni.

Kyllähän minä sen tiedän, ettei kirjailija ulkonäöllään kirjoita ja ehkei heillä kaikilla ole niitä rakennekynsiäkään, mutta pakkoko niitä romaaneja on myydä kauniilla naamalla. Eikö tavallisen näköisen kirjoittama hömppä ole uskottavaa hömppää? Ja jos olette huomanneet, niin tämä naiskirjailijoiden juhlameikillä ja dramaattisella ilmeellä somistettu promokuvatyyli on nyt tullut Suomeenkin.

Mutta toisaalta, voiko olla elähdyttävämpää hömppäkirjailijalookia kuin Barbara Cartlandilla, jonka kuninkaallista ryhtiä täydensivät överiksi vedetyt luomivärit, tekoripset ja blondatut kiharat sekä hulppeat helmet ja vaaleanpunaistet silkkiunelmat höyhepuuhkilla täydennettyinä? Ja jonka ylpeästi kantamia lukemattomia ryppyjä ei mikään puuterikerros pystynyt kätkemään kokonaan? Kaikessa epäaitoudessaan aito hömppäkuningatartyyli, jonka edessä on aika sanaton. Voi vain todeta: Dame Cartland kyllä osasi.

  1057138.jpg  
  Kuva täältä eli Photograph Justin Williams/PA.


- Tuima