"Vaimoni on säntillinen, elegantti ja hyvin pukeutunut, mutta rakastajattareni ei ulkonäöstään piittaa. Nähtävästi minä en ole niitä miehiä, jotka hankkivat itselleen tyylikkään rakastajattaren – sellaisen ranskalaisten elokuvien rakastajattaren, jota tapaillaan kalliiden hotellien kahviloissa, joka vetää savukekotelonsa esiin alligaattorinnahkalaukusta ja kävelee siltaa pitkin rakastajaansa vastaan näyttävä viitta harteillaan. Minun rakastajattareni tervehtii minua kauhtuneissa, vihreän värinsä tyyten kadottaneissa vakosamettihousuissa, harmaassa villapuserossa ja nuoremman veljensä vanhassa, kauluksesta rispaantuneessa paidassa jalassaan ikäloput risaiset kengänrajat, joiden kanta on liimattu kokoon eristysnauhalla."

Näin kuvaa kypsässä keski-iässä oleva Francis (Frank) Clemens alle kolmekymppistä rakastajatartaan Josephine (Billy) Delielleä. Laurie Colwinin Rakkauden tähden -teoksen alku jo herättää kiinnostuksen, millaista suhdetta ja millaisia ihmisiä teoksessa kuvataan.

Frank ja Billy ovat epätodennäköinen pari, jota mikään ei näytä yhdistävän. Heidän suhteensa kuvataan kuitenkin tavalla, joka saa lukijan – ainakin minut – vakuuttumaan heidän tunteidensa aitoudesta. Frank ja Billy ovat tahoillaan onnellisen tyytyväisesti naimisissa, molemmat ovat taloustieteilijöitä, mutta heidän näkemyksensä omasta alastaan eroavat täysin. Frank on tyylikäs ja liki esteetikko, joka nauttii kauneudesta, hyvästä ruuasta ja sujuvista keskusteluista päivällispöydän ympärillä. Billy inhoaa vaatteita, ruuanlaittoa ja seuraelämää. Billy ei pukeudu rakastajaansa miellyttääkseen, on jatkuvasti nyreä eikä paljasta paljoakaan omasta elämästään. Omasta perheestään vapaasti kertova Frank ei tunne moraalisia ongelmia suhteen vuoksi, Billy puolestaan tuntee itsensä kunniattomaksi. Säännöllinen rakastelu Billyn ilottoman työhuoneen epämukavalla sohvalla ei kuitenkaan ole paria yhteenliimaava asia, vaan kyse on todellisesta rakkaussuhteesta, jossa ovat mukana voimakkaat tunteet.

Laurie Colwinin (1944-1992) kahdeksasta yhteenliittyvästä kertomuksesta rakentuva Rakkauden tähden (Otava 1990; alkup. Another Marvellous Thing 1982, 1983, 1984, 1985, 1986; suom. Paula Karlsson) on hyvin viehättävä teos. Ensimmäisen kertomuksen (Minun rakastajattareni) kertojana on Frank, muissa on kaikkitietävä kertoja ja näkökulma vaihtelee Frankin ja Billyn välillä. Kertomuksissa pohditaan rakkaussuhteen olemusta ja suhteen merkitystä Frankin ja Billyn elämään – vaikka juuri se nimenomaisesti on asia, josta he kieltäytyvät keskustelemasta keskenään:

Billy ja minä tiedämme, miten asiat ovat. Mikään ei häilähdä, muutu eikä vaihdu. Sitä mitä elämässämme varjellaan, varjellaan tarkoin. On aivan totta että meillä on jokin syy olla toistemme elämässä kuten sanoo Billy, joka uskoo että kaikella on tarkoituksensa, mutta kumpikaan ei suostu sanomaan mikä se syy on. Tosiasia on, ettei rakkautta voi kiistää, joskaan se ei ehkä kaikissa tapauksissa ole kelvollinen tai riittävä syy mihinkään. (S. 30.)

Colwin kirjoittaa rauhallisesti ja tarkkanäköisesti, hillittyä huumoria viljellen. Rakkaussuhteen ja rakkauden olemuksen pohdinta on hyvin antoisaa ja ajatuksia herättävää. Teoksessa on minuun vetoavaa arkisuutta ja sitä kautta uskottavuutta. Myös synnytystä kuvaava kertomus Onnen ulottuvilla kirjaa tunnistettavia tuntoja ja lienee ainoita tuntemiani keisarinleikkausta kuvaavia kaunokirjallisia tekstejä. Olen lukenut kirjan aiemminkin ja tämä uusintalukeminen osoitti, että teos kestää monia lukukertoja. Voisin jopa sanoa, että Rakkauden tähden kuuluu rakkausromaanieni top-kymppiin.

Laurie Colwinilta on suomennettu kaksi muutakin teosta: Perheonnea (1983) ja Onnenpeliä (1988). Colwin kirjoitti myös keittokirjoja, mm. Home Cooking – a Writer in the Kitchen (1988). Gastronomia näkyy väläyksinä myös Rakkauden tähden -teoksessa:

Frank rakasti hanhenmaksapasteijaa. Hän ajatteli kaihoten tummaa leipää ja normandialaista voita, endiaviasalaattia, jäähdytettyä valkoviiniä ja maukkaita pikku etikkakurkkuja sen seuraksi, mutta Billyn pöydän ääressä he söivät hanhenmaksaviipaleensa kuivien voileipäkeksien päällä. Francisin mielessä kävivät muut ruokalajit, joita hän kernaasti olisi sen ohessa nauttinut: lihaliemi pienten lihanokareiden kera, jäävuorisalaatti pippurikastikkeineen, paahtoleipäpalaset. Valkoisilta lautasilta, vierellä suuret pellavaiset lautasliinat. Tällä tavoin – vaikkei häntä lainkaan ajatellutkaan – hän muisti hengessään Veraa [Frankin vaimo] joka tiesi kuinka hanhenmaksapasteija piti panna tarjolle. (S. 74.)

Ehkä yksi syy Colwinin teosten viehättävyyteen ja jonkinlaiseen ajattomuuteen on se, että ne on julkaistu jo 1970- ja -80-luvuilla (esikoisnovellikokoelma Passion and Affect julkaistiin 1974). Nykyinen sinkkukulttuuri ei vielä näy teoksissa, vaan hän kuvaa avioliittoa sekä usein tyydyttävässä ja onnellisessa aviosuhteessa elävien avioliiton ulkopuolisia suhteita, mikä antaa mahdollisuuden tarkastella rakkauden monimuotoisuutta. Colwinin teoksia voin suositella lämpimästi arjen ja arkisen rakkauden - sillä henkilöiden sivusuhteetkin ovat luonteeltaan arkisenoloisia – kuvauksista pitäville.

- Tuima