Kyllä sinä kirjoittaa osaat! :)

Ja tuo viihdekirjoittamisen ja taidekirjoittamisen määritelmä on hyvin osuva.

Onko näiden naisille suunnattujen lukemistojen levikki säilynyt yhä suurena? Kaiketi puhutaan kymmenien tuhansien levikeistä... Kolmio-Kirjan levikeistä ei ainakaan helpolla haulla löytynyt netistä tietoa.

Tuo Mystiikka-lehti vaikuttaa varsin kiinnostavalta. Täytyypä lukaista referenssiksi ainakin yksi numero (MYSTIIKKA: Kiihkeää rakkautta, outoja voimia, hyvän ja pahan taistelua.) Kuulostaa hyvältä!

Vähän ehkä kärjistettyhän tuo määritelmä on ja rautalangasta väännetty, Heidi, mutta sopii tyyliini:)

Ei, Lurker, käsittääkseni lukemistojen levikit ovat pudonneet tasaisesti, mutta lienevät nykyään vakaammat kuin muutamana aikaisempana vuonna. Tämä on kyllä ihan mutua, joku muu tietää varmaan paremmin.
Tuo Mystiikka on uusi sarja, sen alkamista vauhditettiin kirjoituskilpailulla. Itse en ole yhtään Mystiikkaa kirjoittanut.

1000 liuskaa vuodessa on (noin) kolme liuskaa päivässä, mikä on kunnioitettava määrä! Onneksi olkoon!

Kiitos, kiitos, Juri, onhan se ihan kamala määrä, ja tuohon vuosimäärään liittyy myös kuukausia, jolloin en kirjoittanut yhtään eri syistä johtuen. Nopein saavutus oli pokkari viidessä päivässä (muistaakseni 180 liuskaa), kolme pokkaria kuukaudessa...hmmm, ei ihan tervettä, hahhah.

Siis keskiarvoisesti noin tusina liuskaa per päivä kuukauden ajan! Siinä on tekstinkäsittelylaite sauhunnut... SusuPetal, täten myönnän Sinulle viihdekirjallisuuden Stahanov-palkinnon!

Joskus tietyt rajat painostavat mielikuvitusta liikkeelle. Tunne/viihdekirjoittamisen raameilla voi myös pikkuisen leikkiä ja rajoja voi käydä kolkuttelemassa, kunhan tekee sen viihdyttävällä tavalla.

Minusta ainakin tuntuu, että juuri kaikkein se kevein, hauskin ja helppolukuisin "hömppä" on vaatinut minulta kaikkein eniten kylmää järkeilyä ja aivotyöskentelyä. On oma konstinsa saada tunteita välitettyä ilman suurta pohjustamista.

Kuinka pitkiä Kolmiokirjan pokkarit olivat? 20 000 sanaa? Enemmän? Maksimi on varmaan ollut jossain 30 000 paikkeilla, vai? (70-luvun Kolmiokirja-pokkarit olivat varmaan vähän pidempiä. Nehän oli liimasidottukin, eikä vain nidottu sivusta.)

Saako kysyä, mitä pokkarista sai palkkioksi? Kun ei kerran oikeita nimiä saa udella ;) niin kyselenpä sitten tämmöisiä trivioita.

Käsittääkseni maailmankirjallisuuden nopeusennätys on Barry Malzbergilla (johon on muuten Lurkerin Populaarissa linkki, Hithcock-lehteä koskevassa viestissä). Hän on sanonut kirjoittaneensa pokkarin 16 tunnissa. Veikkaisin että 70-luvun alun jenkkipokkari on ollut noin 30 000 sanaa pitkä.

Joo, Lurker, tekstinkäsittelylaitteita meni kaksi...kiitos nimityksestä, muistaakseni joku muukin on antanut tuon arvonimen ihan noiden lukuisten blogieni johdosta. Hmm, pitäisiköhän minun alkaa hankkia elämä?

Totta, Ally. Helppolukuista on vaikeampaa kirjoittaa, ehdottomasti, eikä se onnistu kaikilta. Ei sen kyllä tarvitsekaan onnistua kaikilta, toivoisi vain, että ei oletettaisi helpon olevan helppoa.

Jaaha, Juri, nyt kysyit vaikeita, koska aikaa on kulunut. Hmm. Pokkarissa liuskoja piti olla muistaakseni 160-180, mitä se sitten tekee sanoissa...no, laskekaa! 90-luvun puolivälissä Kolmiokirja julkaisi liimasidottua Timanttia ja Lääkäriä jonkin aikaa, sitten taas siirryttiin nidottuihin. Näin olen muistavinani.
Palkkiothan maksettiin markoissa, olisikohan ollut jotain 4000-5000 mk pokkarista? Eli mitä se nyt tekee...700-800 euroa? Saatan kyllä muistaa väärin. Tienpäällä voisi muistaa paremmin.
Hah, kyllä nimiä saa udella, eri asia kerrotaanko niitä eli ei:) Ei ainakaan näin julkisesti.
Pokkari 16 tunnissa -sitä ei selkä kestäisi. Nostan hattua.

Pokkarin pituus on nykyään 30 000 - 32 000 sanaa ja siitä saa n. 900 ersaa.

Totta, pitkäveteistä, tylsää ja sekavaa on huomattavasti helpompi kirjoittaa kuin kunnollista, luettavaa tekstiä, oli se sitten viihdettä tai muuta lajia.

Kirjoittaminen vielä onnistuisi, mutta miten löytää mukaansa tempaavat tarinat. Tulevatko kaikki tarinat omasta päästä vai onko niillä esikuva? Pelkkä kaava ei auta, jostain on saatava luiden päälle lihaa.

Kiitos, Ally, nuoret muistaa paljon paremmin, heh:))

Obeesia, minä en tiedä, mistä tarinat tulevat. Ne vain tulevat, yleensä tarinan sysää liikkeelle joku lause, jonka kuulee, joku kohtaus, minkä näkee, joku ilme. Tavallaan hyppää keskelle tarinaa ja alkaa keriä sitä auki, ja ainakin minulle käy niin, että tarinoiden henkilöt alkavat elää ihan omaa elämäänsä, eikä minulla juurikaan ole valtaa heihin -he käyttäytyvät niin kuin he haluavat, eivät niin kuin minä soisin. Minä vaan kirjoitan, ja olen joskus nimittänyt sitä automaattikirjoitukseksi, koska kun luen valmista tekstiä, olen itsekin aika jännittynyt, kuinka tarina tulee päättymään.
Hmm, ei kuulosta kovin terveeltä, hah.
Mutta, siis todella harvoin tarina lähtee (minulta) liikkeelle sillä tavalla, että ajattelisin, että nytpä kirjoitan syömishäiriöisen tytön kasvu- ja kehityskertomuksen ja lataan siihen tarinaan kaikenlaista, mitä olen etukäteen halunnut asiasta sanoa. Niin se ei käy, ei ainakaan minun kohdallani.

Kirjoittamista voisi olla mukava opiskella. Ei niinkään siksi että kirjoittaisi pokkarin tai muuta, vaan siksi että saisi työkaluja ymmärrykselle.

Tosin luulen, että jos liikaa opiskelisi, voisi itse kirjoittamisesta hukkua jotain. Tulisiko silloin mietittyä, että "tähän kohtaan pitää saada juonen muutos"? En tiedä.

Sen tiedän, että tarinat kertovat itse itsensä.

Susun teksteistä näkyy tuo ammattimaisuus :) selvästi.

Itse en ole opiskellut kirjoittamista kuin kirjoittamalla ja sitä ennen lukemalla paljon. Joskus aikoinani kävin sen verran hankkimassa koulutusta, että sain oppia kuunnelmien ja leffakässäreiden kirjoittamiseen -se oli hyvä koulutus ja sopi minulle, koska pidemmät tekstini rakentuvat luonnostaan elokuvamaisesti. Kuunnelmaoppi oli myös hyväksi, koska saada tarina ymmärretyksi pelkästään kuulemalla, eikä lukemalla, on kiehtovan erilaista.

Kirjoittamisen opiskelu sopii varmaan monelle, itse en pystyisi näkemään itseäni sellaisessa koulutuksessa.

No niin, sieltähän se Susu narautti julki minunkin voini alkulähteitä parin floorarasian verran.
Pokkarista sain lopettaessani 5400 mk, novellista napsahti 1200.

Kyllähän siinä riemua riitti, kun vei "työtön" merkinnällä täytettyä lomaketta Kelan tädille, ja Kolmiokirjan tililapussa luki samalta kuulta netto yli 10 000 mk.

Jo pelkästään sen ilmeen takia kannatti kirjoittaa kunniallisten keikkatöiden välit. Illasta hakemaan paperirullakuormaa tehtaalta, puolilta päivin suihkun kautta parin tunnin päiväunet, ja kas: jumiin jäänyt juoni oli takaraivossa kummasti muhinut taas sujuvasti jatkuvaksi tarinaksi. Susu on nimittäin oikeassa: ne tarinat vain tulevat. Jostain.

Toisaalta saattoi se olla myös hyvinkin terapeuttista, koska kyllin monenlaista tekstiä tehtyään kadotti tarpeensa kirjoittaa enää muuta kuin meilejä.
Kunnes joku ..rkele houkutteli Blogistaniaan, pistelemään sillai ihan vähän vaan kuulumisia kerralla kaikille tutuilleen...

Sori, siis tietenkin BRUTTO. Minä sentään mikään Susun tahtiin kirjoittava ole koskaan ollut...

Heh, niin ne salat tulee julki.
Kohtuullisille tileille pääsi aina joskus, mutta jäi myös pääsemättä, jos ei kirjoittanut - ei mikään vakituinen kuukausipalkka todellakaan.

Jaa, kuka sinut Blogistaniaan houkutteli, teki ihan kelpo työtä:)

Erinomaisen viihdyttävä ja analyyttinen kirjoitus. Pitäsiköhän sinun kirjoittaa tänne jokin kunnon viihdenovelli ihan näytteeksi?

Olen samaa mieltä Susun ja kommentoijien kanssa, että viihdyttävän tekstin kirjoittaminen on vaikeaa ja vaatii taitoa. Ei riitä, että osaa kaavan, kaava pitää saada hengittämään ja mieluiten vielä tanssimaan. Ja kyllä noiden palkkioiden eteen on varmaan saanut harteitaan venyttää kerran jos toisenkin, tuskinpa niitä on sampanjaa litkien kirjoitettu parin iltapäivätunnin aikana.

Kiitos tästä kirjoituksesta, kukahan seuraavaksi puisi täällä kirjoittamistaan ja lukemistaan? Kirjoitukset ovat tervetulleita!

Täällä tuntuu kirjoittajia olevan aika monia. Ja minulla olisi yksi kirjoitustehtävä. Vapaaehtoisia?

Susu, tämä on niin totta. Ennen kuin lähdin oikeisiin töihin, ajattelin vakavasti viihdekirjoittamista, lähinnä Kirstin innoittamana. Olisin niin kovin halunnut olla vielä lasten kanssa kotona, vielä sen kymmenen vuoden jälkeenkin :)

No, isäntä kävi pyynnöstäni kioskilta hakemassa pari kioskikirjallisuuden helmeä. En muista, enkö itse kehdannut vai mikä lienee oli syynä, mutta isäntä osti kiltisti lehdet ja minä aloin lukea. Etsin tuota kaavaa, joka eittämättä on täysin totta. Perustin koneelleni kansion kaikkia tulevia viihdenovellejejani varten ja aloin tukka hulmuten kirjoittaa. Kohta jo raastoin takkuisia hiuksiani ja poljin jalkaani. Posketkin punehtuivat siitä kaikesta mitä meinasin kirjoittaa. Sanaakaan ei tullut ulos.

Se on todella vaikea laji ja se vaatii kovempaa luontoa kuin itseään kritiikillä ruoskiva harrastajakirjoittaja kuvitteleekaan. Se ei missään tapauksessa ole helppoa. Paljon helpompaa on kirjoittaa kaikkea muuta. Yritin vielä muutaman kerran uudelleen, mutta ei siitä vain tullut mitään. Niin jäivät ne haaveet kirjoittamisella elämisestä ja oli pakko lähteä töihin.

Jaa-a, mahtaisikohan vielä irrota viihdenovelli, Tuima? Olen niin tottunut kirjoittamaan noita lyhyitä tekstinpätkiä. No, pannaan harkintaan. Mitään en lupaa. Katsotaan.

Heh, Johanna, minä kyllä pidän faktankin kirjoittamisesta, mutta jonkinlainen haju alasta pitäisi olla, joten en taida olla vapaaehtoinen sinun lisuriasi kirjoittamaan:))

Olisi mukava nähdä ne kansiot, Saara:) Ehkä ongelma oli juuri siinä -olit liian systemaattinen?
Vaan totta, ei se helppoa ole aina, se vain näyttää helpolta.
Minulta ei taas synny mitään analyyttistä tekstiä, jollaisia sinä suollat opiskelujesi inspiroimana. Sellainen on minulle täyttää tuskaa. En ole kovin analyyttinen, hmph.

Sitten pitää vaikeuttaa, eli kirjoita lyhyt romanttinen hömppäkertomus ihan peruskaavan mukaan ja aivan vakavissaan.

No joo, minä siemailen parit samppanjat joku iltapäivä ja kirjoitan. Ja jos juon enemmän, tuleepi pidempi novelli.
Sovitaan näin:)

No jopas, kiitos Susu hyvästä kirjoituksesta. On ihan terveellistä tietää, mitä on "kulissien takana" ja toisaalta ymmärtää, että eri genrejä on aika turha yrittää pistää arvojärjestykseen. Kaikille on ottajansa.

Eräs ystäväni on sitä mieltä, että nuortenkirjan kirjoittaminen sujuisi ihan tuosta noin vain. Kysyin, miksei hän kirjoita sellaista. Hän vastasi, ettei häntä kiinnosta sellainen "helppo kirjallisuus". Lopputulos on, ettei hän kirjoita mitään.

Pitäisi muistaa olla nöyrä erilaisia tyylejä kohtaan. Itse en ns. hömppää (enää) lue. Hömpäksi lasken romanttiset romaanit. Nuorempana luin paljon Harlekin-sarjaa. Moni varmaan sen tietääkin.

Kaikelle on aikansa. Ehkä tietty romanttisuus karisi minusta pois siinä määrin, etten kokonaista romaania jaksaisi välttämättä enää lukea. Se ei silti tarkoita, että se genrenä olisi jotenkin ala-arvoisempi kuin muut.

Heh, Elegia, tuohon olen minäkin törmännyt: jättävät kirjoittamatta, kun on liian helppoa. Ja kirjoittamisen tuska on kuitenkin niin kova...

Genrejä on turha arvottaa, se vain kaventaa omaa maailmankuvaa. Tietenkään kaikenlaisesta kirjallisuudesta ei välttämättä pidä, mutta onneksi se ei tarkoita todellakaan sitä, että sellainen olisi vähäarvoisempaa. Totta.

Näkisin minäkin mieluusti novellin - mutta voisin lukaista täällä myös yhden vanhan novellin, jos sellaisia jollakulla on tallella sähköisessä muodossa.

Minullahan on myös yhden pienkustantajan tilaama projekti, suomalaisen romantiikkaviihteen antologia - en ole tosin ehtinyt juuri lainkaan katsella siihen tarinoit, sikälikin olisi antoisaa lukea kirjoittajien vanhoja tekstejä.

Mutta nyt lomalle, en kiusaa teitä ainakaan viikkoon! (900 euroa kokonaisesta kirjasta on muuten aika vähän, hyvästä aikakauslehdestä saa kirjoittamalla 5-6 liuskaa 600 euroa. Niihin tietty joutuu tekemään haastatteluja ja vääntämään risöörtsiä ja muuta... En siis tarkoita, etteikö romanttista pokkariakin varten pitäisi tehdä tutkimusta.)

Hah, Juri, sähkö tuskin oli keksitty silloin, kun kirjoitin eli sähköisessä muodossa ei niitä tekstejä ole. Mutta, kuten Tuimalle varovasti lupailin, yritetään saada aikaan teksti. Heittäisin haastetta myös Allylle ja Tienpäällekin, ja miksei muillekin.

Pokkarista saatavat maksut eivät todellakaan ole kilpailukelpoisia aikakauslehtien juttujen kanssa, näin oli silloin ennen ja näin on nyt.

Minäkin lähden lomalle kiusaamasta:)

Viihdekirjoittamisen suhteellinen tuottavuus laski jo kauan sitten historiaan painuneen viihdekirjallisen urani aikana Kolmiokirjalla kuin märkä lehmänhäntä.
Eikä tämä ole pelkästään oma mielipiteeni.

Mutta eipä löydy minulta(kaan) sähköisessä muodossa viihdekirjallista novellia tänne. Ei vanhaa, eikä takuulla uuttakaan. Siihen hommaan rupeaisin enää Tosi Suuresta Rahasta.
Jos sittenkään. Liian rankkaa tällä inhorealismilla yrittää moista ruusunpunaa synnytellä.

Toisaalta, Tienpäällä, jos omaa inhorealismia, niin siihen ruusunpunaan saa kaikenlaisia erilaisia sävyjä, jotka vaan parantavat tarinaa.

Minäpä löysin yhden jutun sähköisessä muodossa! Uskomatonta, mutta näköjään totta.

Eikö pokkarin "hinta" pitäisi laskea tuntipalkkana? Mitä nopeammin sen kirjoittaa, sen parempi tuntipalkka ja kannattavuus.

Hyvätasoisen lehtijutun tekemisessä voi kulua hyvinkin paljon aikaa ja vaivaa. Se tehdään omalla nimellä ja sitä ei taideta paljon toimituksessa editoida.

Kolmiokirjan novellit ja pokkarithan menevät vielä stilisoijan kautta, joka tekee tarvittavia muutoksia, korjauksia ja viimeistelyjä.

Minähän en tosin vielä asiasta tiedä omasta kokemuksesta mitään. Vasta olen harkitsemassa viihdekirjallista "jatkokoulutusta" itselleni taidekoulun kirjoittajalinjan jälkeen.. :)

Ei Susu, ei. Ei missään tapauksessa.

HeidiR, en minä kyllä muista, että omia tekstejäni olisi stilisoitu. Pokkari vain toimituksessa jaettiin lukuihin, joille joku palkkansa siitä paremmin saava antoi nimet, ellen itse jaksanut keksiä. Joskus siitä syntyi ihan käypänen tuntiansio, joskus heikompi. Vauhdista riippuen.

Joo, ja joskus päätoimittaja vaati onnellista/onnellisempaa loppua, mutta itse minä nekin korjaukset sain tehdä. Joku yli-innokas alkuun meni tekstiä omakeksimillään sanahirviöillä sorkkimaan, ja aina se siitä silloin huononi = sen jälkeen tein muutokset itse, jos niitä pyydettiin. Silloinkin yleensä nurisin ensin suuresti vastaan, jos siltä tuntui.

Miten paljon muiden tekstejä muokattiin, sitä en tosin tiedä.

Onhan se niin, että mitä nopeammin kirjoittaa, sitä paremmat liksat, mutta aika harva kai työkseen jaksaa koko ajan takoa täydellä teholla. 180-sivuisen pokkarin kirjoittamiseen saa helposti menemään kolme viikkoa, sekin tekee vajaa 10 liuskaa päivässä, mikä on ihan hyvää vauhtia.
Eli pokkari kuukaudessa ja palkkaa 900 brutto.
Joo, ei sillä ihan elä, ja pidemmän päälle pokkari kuukaudessa on tappotahtia -mielikuvitus tekee lakon.

Joitakin novelleja ja pokkareita editoidaan, muistan minäkin, että joku sanani oli muutettu. Tunnistin sen heti tekstistä, koska en olisi koskaan käyttänyt sellaista sanaa.

Kyllä viihdepokkareita ja novelleja voi myös kirjoittaa omalla nimellä, sehän on oma valinta, mutta tuskin se nostaa palkkaa.

Tienpäällä ehtikin tuohon väliin. Joo, samanlaiset kokemukset minulla on editoimisesta, eli itse tein korjaukset, jos pyydettiin, mitä nyt tuo yksi sana on jäänyt mieleen.

Ehkäpä SusuPetal ja tienpäällä olitte niin hyviä kirjoittajia, että teidän tekstejä ei tarvinnut juurikaan muuttaa.

Hmmm... Olisiko täällä "linjoilla" ketään, jonka tekstiä olisi muutettu paljon tai suorastaan hylätty liian huonona? Uskaltaako kukaan anonyyminä paljastaa asiaa?

Meillä oli varmaan aika hyvä rutiini ja käsitys siitä, mikä on julkaisukelpoista, mikä ei. Olihan se melkein ammatti.
Varmaan toimituksiin tulee paljon myös satunnaisilta kirjoittajilta tekstejä , joissa on potentiaalia, mutta jotka kaipaavat editoimista, voisin kuvitella.

Ai niin, on minulla kokemusta tuosta hylkäämisestäkin eli pokkari ei ole kelvannut. Se kyllä kirpaisee, koska palkkaa ei silloin tule.
Ymmärrän kyllä näin jälkikäteen, miksi pokkari ei ylittänyt julkaisukynnystä -se oli epäviihteellinen ja epätoivoinen yritys kirjoittaa uudenlaista genreä, olisikohan ollut psykologinen trilleri tai jotain. Hmmm, aika kamala lopputulos, hah.
Siitä ei olisi saanut korjaamallakaan tyydyttävää.

Liksaa kirjoittamalla, minusta kolmiokirjojen palkkapolitiikka on ihan kohtuullinen tekstien tasoon nähden. Oletteko kokeilleet tingata lisähintaa ;) reippaana tyttönä teen noin jos ylitän itseni, hyvä työ palkitaan paremmalla palkkiolla, mutta työnjälki pitää tuolloin olla hyvää.

Eihän yhdellä pokkarilla kuussa elä, mutta pokkari ja nippu novelleja tuo kohtuu tulot. Oma huippusuoritukseni lienee kuusi novellia viidessä päivässä = pokkarin verran tekstiä. Ehkä lyhyitä juttuja on reippaampi kirjoittaa kuin pitkiä, mutta jos ajattelee päiväansiota että novellista maksetaan 168 euroa, harva kai tuohon työssään pystyy. Ai niin, noista yhtä ei julkaistu, eli rahaa tuli vain viidestä novellista :)

Pokkarin kirjoittamiseen varaan nyt työssä käydessä aikaa kuukauden, mutta niinpä se tahtoo mennä että viimeisellä viikolla kursin tarinan kasaan. Viimeisen viikonlopun istun nenä kiinni näytössä ja pakotan tekstin ulos koneelta.

Tarinoita tulee ja menee, en ole vielä kokenut tyhjää oloa, jutun juuria on maailma täysi, itse käytän omaa elämääni hyvinkin paljon juttuihin, sitä mitkä osat ja ihmiset ovat elämääni on varmasti vaikea lopullisesta tekstistä varmalla sanoa, mutta kyllä jos on elänyt lähelläni voi lukiessa nähdä yhtymäkohtia elävään elämään.

Tuosta syystä luulen etteivät ideat koskaan tule loppumaan, ei elämä sammu, ellei tee sitä virhettä että jää koneeseensa jumiin kirjoittamaan pelkästään menneestä. Pitää muistaa elää jotta on mistä kirjoittaa.

Muistaakseni lisäbonuksia tuli jutuista. Omasta Kolmiokirja-ajastani on jo sen verran aikaa, että enää ei tarvitse pyytää lisiä.

Eivät ideat todellakaan lopu, joskus vaan löytyy uusia suuntia, joihin lähteä.

Mielenkiintoisia ajatuksia. Olen itsekin miettinyt romanttisten novellien rakennetta, kaikkien niiden äiti taitaa olla Kotiopettajattaren romaani.

Täällä on ajatelmiani siitä...
http://igraine.vuodatus.net/blog/483635

Vanha ketju, mutten malta olla kommentoimatta kun sain juuri ekan novellini myydyksi Reginaan. Tuskin pääsen ikinä Susun tai Satujosen tekstimääriin mutta huomaan että tämä pieni edistysaskel polkaisi kirjoitusdraivin käyntiin. Tällä hetkellä luen myös paljon romanttisia pokkareita, tahtoo sanoa, "opiskelen" niitä.

Onneksi olkoon! Toivottavasti saat lisääkin novellejasi myytyä. Ja romanttisia pokkareita kyllä kannattaakin lukea juuri opiskelumielessäkin.

Täällä kanssa yksi satunnainen hömppäteksitehdas, tosin kirjoitin voita leivälle vielä askelta eroottisemmalla genrellä.

Niille, jotka kovasti halveksivat hömppää: Ei siitä rikki mene. Sen Suuren Romaaninkin kirjoittaa istten joskus paremmin kun on vähän saanut sormiharjoitusta tekstin tekemisestä :D

Hoover, eivätkös ne isotkitkin kirjailijat ennen aloittaneet Nyyrikistä?

Tuima, Nyyrikki voittaa pöytälaatikon. :)

How to maintain those fashion and stylish gold Tiffany Pendants ? I think you will be more concerned about this question if you also ahve many fashion Tiffaany jewelry. After searching online for a long time, I know you can use mixing little ethyl alcohol soapy water to clean those fashion gold jewelry, after flushing, make them dry.

I am glad that i have read your post.It's very great!Thank you!