Celian kommentti edelliseen arviooni Virpi Hämeen-Anttilan uusimmasta romaanista sai minut miettimään kirjailijoista rakentuvia käsityksiä. Celia totesi ystävällisesti minun olevan ensimmäinen, joka on tunnustanut pitävänsä kirjailijan teoksista. Tiedän Hämeen-Anttilan herättävän hieman ristiriitaisia tunteita, mutta hänen suosiostaan minulla ei ole mitään epäilyksiä. Törmään omassa työssäni kirjaston tiskin takana jatkuvasti ihmisiin jotka etsivät hänen kirjojaan. Lainaavat, varaavat ja odottavat seuraavaa. Ystäväni kertoi ahmineensa kaikki Hämeen-Anttilan kirjat, toinen huokailee aina kirjan luettuaan "Ihana!"

Olen itse lukenut Hämeen-Anttilalta neljä kirjaa ja minusta hänellä on kyllä ansionsa, niistäkään minulla ei ole epäilyksiä. Esikoisteos Suden vuosi (2003) oli kiinnostava, mutta jätti minut viileäksi. Kolmastoista lapsi (2005) oli mielenkiintoinen teemojensa ja käsittelytapansa vuoksi, pidin siitä paljon. Sokkopelissä (2007) olisi ollut tiivistämisen ja hiomisen varaa, mutta siinäkin oli kiinnostavat puolensa. Kurotus dekkarigenren puolelle oli yllättävä valinta. Muistan sinut Amanda (2008) on tasapainoinen ja teemoiltaan kiinnostava, pidän siitä samaan tapaan kuin Kolmannestatoista lapsesta.

Hämeen-Anttila putoaa minusta hieman genrejen väliin. Akateeminen ihmissuhdekeitos, jossa ihmiset keskustelevat tieteestä ja kirjallisuudesta ei ehkä ihan ole hömppägenren odotetuin muoto. Toisaalta häpeämätön rakkauden käsittely ei oikein istu ns. korkeamman kirjalisuuden muottiin. Hämeen-Anttilan kirjat ovat kunnon lukuromaaneja, hän kirjoittaa sujuvasti (silloinkin kun lukija toivoisi juonen tiivistämistä ja pikkurönsyjen karsimista). Minua miellyttää teosten henkilöiden heittäytyminen taiteeseen ja tieteeseen, jotka kirjoissa ovat yhtäläisiä intohimon kohteita kuin rakastettu. Lisäksi pidän Hämen-Anttilan teosten rauhallisuudesta. Tapahtumien vyöry kuvataan maltilla ja kirjailija uskaltaa kirjoittaa pitkiä dialogeja, jotkä käsittelevät taidetta, tutkimusta, yhteiskunnallisia teemoja, historiaa ja ihmissuhteitä. Hän luottaa lukijaan, tarjoaa vaihtoehdon nopearytmisyydelle. Se ei ole ollenkaan huono asia.

- Tuima